Me halutahan plättyjä!

Mutta kun mulla olis täs makaroonilooraa ja olis lihasoppaakin lämmittää...

Eiku PLÄTTYJÄ! Me ei olla PITKÄHÄN aikahan saatu plättyjä!!

Ja mumma rupiaa teköhö plättytaikinaa. Mikä tiätysti kovasti sopii paapallekki...Voita ja sokuria päälle, hyvä tuloo.

***

Me halutaha kuntsarille uimaha, sun pitää viärä meitä sinne ku siälä on se uus hiakkarantaki eikä me olla oltu kertaakaan käymäs siälä sen jälkihi ku son avattu...

Joo, mä eileen ajattelin samaa, mutta ku mulla on ny ... häjy aika, juunou...

(kännykkä löytää tiänsä kätehe ennenkä mä kerkiän eres tajuta) MUMMA , SUN PITÄÄ TULLA MEIRÄN KANS KUNTSARILLE!! VAUHTIA, SE MENÖÖ YHREKSÄLTÄ KIINNI!!

Ja mumma lähtöö parinkymmenen kilometrin päästä, suaraa marjapuskista ja pikkupoikaan haltioomisesta ajamaha kirkolle, viämähä isoja poikia kuntsarille uimaha. Ei silloo eres uikkaria joukos, se joutuu ne vuakrata paikanpäältä.

***

Nelijä poikaa tuloo koulusta päin mumman tyä. Kaks niistä on taloon omaa väkiä, muut niiren kaveria. Ensimmääsenä painetaha saunaha. Ei saunoomaha, vaa näytethän, mitä ruukathan mumman tyänä leikkiä, saunan lauteella pirethän jotaki majaa ja painuthan klasista pihalle. Viarahat peräs. Mumma ei kerkiä ku henkäästä... Ja korijata majaalun jälijet pois, ku kloppilauma on häipyny. Ku ensin on passattu koko poppoo paahtoleivillä ja mehuulla ja "mulle vois vielä tehdä yhden paahtoleivän!"

Ja mumma teköö ja kantaa herroolle töllöttimen äärehe.

***

Me soitimma mummalle, notta me halutaha tulla sen tyä loppuviikoksi ja sille sopii!

Mumma - tyärupiamien välis - ottaa poijat haltuhunsa. Son keksiny täs välis jo kultturellisia ja liikunnallisia aktiviteettia, johka se viää sitte kakaroota, jotta niillä olis kivaa. Poijat keksii muutaman aktiviteetin lisää, ja mumma kyyssää ja viää ja maksaa ja kattoo perähän, nottei purota kalastusreissulla koskehe.

 

Eikä sanota EI. Sitäkö se oikia mummuus on?

Jesper Juul, vapaan kasvatuksen apostoli vissihi, sanoo kirjasnansa Viisas lapsesi, jotenki notta lapselle ei tartte laittaa rajoja. Mutta: kasvattajan ITTE täytyy laittaa ITTELLENSÄ rajat.

Mitä se tarkoottaa käytännös? Se tarkoottaa sitä, notta sanothan, notta mun rajani menöö täs. Mä en jaksa eikä mua huvita ny passata teitä, mä haluan omaa aikaa, mä haluan, että mun saunani on saunoomiskäytös eikä majana. Jos siälä majaallahan, mä en halua olla se, joka kokuaa majavärkit pois. Mä haluan, että mun keittämäni lihasoppa tuloo syäryksi, plättyjä mä voisin paistaa joku toinen päivä. Mä haluan nährä tuan teatteriesityksen, siksi kun mä saan teatteris istumisesta rentouttavia ja innostavia elämyksiä. Haluaasin, notta tekin saisitta saman kivan kokemuksen. Mutta mä en jaksa lähtiä saratta kertaa elämyspuistoho. Ja tänä päivänä moon ajanu jo toistasataa kilometriä, teheny miljoona hommaa ja oon poikki, väsyny, likaanen notta ittiäki iljettää, emmä julkee enkä kehtaa lähtiä ihimisten ilimoolle kylypylähä.

Ei ne kersat siitä mee rikki, notta tuloo joskus pettymys. Pirempähän jatkuvat pettymysten sarjat iliman muuta rikkoo, ihimisen ku ihimisen, iäs mihinä hyvänsä. Niinku siinäkin voi tulla pirstiöömiä, jos mumma vetää ittensä ihan piippuhu ja sitte vetää hernehen nenähänsä jostaki ihan olemattomasta.

Olokaa muarit armollisia ittellennäki. Ottakaa tilanna yhtenä perheenjäsenenä, ei kynnyysmattona.