Laitoon viinirypälehiä tiskihi. Looran pohjalle jäi klapajamaha isoo nappi. Tarkemmalla kattomalla se oliki etana. Oikee kotilo ja kaikki. Melkee kolome senttiä halkaasijaltansa.

Son ny mulla irtokarkkilooras. Sisustin sen raitaasilla kivillä, jota olin joskus kersana löynny. Nokko vettä ja parsakaalen lehtiä. Kantehen reikiä. Se lähti heti tutkimaha uutta asuntuansa, seinää ylähä, ympäri kantta ja takaasi alaha, parsakaalen lehrelle.

Pian siihen lehtehe rupes muarostumaha reikä. Sitte siitä reijästä näkyy sen alaleuka, ku se järsii sitä reikää suuremmaksi. No kelpaa sitä paalata.

Mun pitääs keksiä sille nimi. Noli kreikkalaasia rypälehiä.

Toista vuatta sitte mä löysin ranskalaasten omppujen loorista kaks kotiloetanaa, noli paljo piänempiä ku tämä. Ne mä ristiin Relluksi ja Pösööksi. Ne rupes karkaalemaha siältä loorastansa, välillä ne löytyy kirjahyllynsä alapinnoolta, sitten ne rupes kerkiämähä kauemmaksi, jalakalistoohin ja ikkunanpokihi. Pösöö tympääntyy vissihi, ja kuali. No ainakaa se ei parihi viikkoho liikkunu mihkään. Rellu katos. Mä ettiin sitä monta päivää, ja viimeen O`Malley tunnusti astonehensa sen päälle. Vahingos, kuulemma.

Nii se nimi. Mitäs niitä kreikkalaasia jumalia olikaa? Onassis? ai ei oo jumala? okei.