Siitä lähti pari senttiä ja tuli kymmenen vuatta lisää. Ku olin oikee Salongis Kaupungis, enkä vaan siskoollani tukkaa lääkäröitsimäs.

Aamulla ensin vein kyllä poijat siskoolle, itte lährin Kuntoutusohjaajalle. Sen kans pomiloottimma aikamma ja teimmä hakemukset kuntoutukseen. Jos menöö läpi, päästähän koko perhe aktiivilomalle Meri-Karinahan, Turkuhun.

 Ei ookaan siälä käyty sen koommin, ku kerran oltihin Kollin kans kahren. Meillä oli fillarit joukos. Satoo ku sangoosta kaatamalla, miäs polki erellä, minä yritin pysyä peräs. Hikeennyyn, ku ei se himmannu yhtään, karjaasin siinä torin lairalla notta "V-U, OROTA!" Viäreesellä nysse-pysäkillä porukka räjähti nauramahan...

Tottapa molimma aika koominen näky.

Ei kai ne enää Turuus sitä muista, ku Härmän likalta meinas tavara karaata...

Niin tosiaan, menin sitte parturihin. Mulloli haaskattavana kaks lahjakorttia. Parturipoijan nimi komeeli monis raamiis, tottapa siihen sitte tohtii luattaa. Annoon sille vapaat käret.

Mahtavan färin se laittoo mun kuantalohoni, mutta sitte se kynii sen ihan littanaksi! Joo, onhan tää hyvin leikattu, tyylikäs malli, mutta ku mä vanhanin 10 vuatta! Just ku pääsin riamuuttemasta niistä terveyskekusteluusta...