Moon viimeenkin saanu kaivettua sukset naftaliinista ja monot koipallojen seasta. Taas on pitäny muistella, että kuinkas niitä liikuteltihinkaan, ettei mua luultaasi etelämmaalaaseksi turistiksi...

Joka vuasi mun hiihtämistä voi aluuksi sanua lähinnä suksitteluksi. Hyvällä taharolla. Kyllä se sitte taas alakaa sujua, ennenkä nostan ne hiihtimet kokille kesäksi. Nykyään vaan mun pitää yrittää saara sujumhan vähä nopiemmas taharis, ku eihän mun ny käy Vihtorille käy toiseksi jäärä. Ens vuanna varmaha Einariki sivakoottoo siihen mallihin, että mä saan aivan vaan pitää perää.

Joku on vetäny tuan järven jäälle larun, moottorikelekalla. Ku se menöö rannan tuntumas ympäri järven, siinä tuloo sellaanen 600metrin lenkki. Joo. Mä arvaan, että mualla päin asuvat lukijani nosteloo kulumiansa, notta järvi? 600 metriä ympäriinsä? Hei, tämä on Härmää! Täälon järviä kevääsin, ku on paisuntaa, siälä sun täälä pitkin latomerta! No kummiskin, sitä latua mollahan ny hiihretty. Epa jaksaa yhren lenkin suksia, Vihtori menöö ympäri niin kauan, ku joku kehtaa olla lähimaastos värjöttelemäs.

Hajin kolan ja lykiin sinne jäälle luistinraran. Olishan se saanu suuree olla, mutta ku Kuamat nii lipaji. Poijat auras lunta Plaston kuarma-autolla, takapuali pystys rynttyyttivät kentän päästä päähän. Penkat vaan pöläji.

Pitää koittaa huamenna, josko siälä pystyys luistella, vai onko se jää kummiskin liika rösööstä.