Viättelimmä eileen saunailtaa O`Malleyn veljipoijan ja sen vaimon, Pihakissin kans. Ku noli saunas, me tillukoomma Vihtorin ja Epan kans vähä piparia homesjuuston kaveriksi. Teimmä sellaasia pyäreetä ja niille leikkasimma suun ja silimät, noli olevinansa halloveenikurpitsapiparia.

Siinä ku sitte katoomma pöytää, ovesta tuuskahti tupaha yks paikallinen miäs. Soli risteyttäny kumpparinterät ja buutsinvarret iha onnistunehesti. Meinas, että ny pitääs saara ryyppy tai Mariannekarkkia. Enste poijat vähä orjaali omituusta höpöttäjää, mutta jonkin aijan päästä noli kaikki kontallansa tuvan laattialla pelaamas Tammia ja Myllyä. Einari kalsariillansa, saumat päällepäin, ja viaras toppaliiviis ja karvalakis.

Son sellaanen miäs, nottei siitä oikee tiärä, sellaanen vinttura. Oikiasti son iha viisas, kun sen pelleelyn alle vaa hukaa kattua. Se heittäytyy lapseksi ihan tosissansa.

Myähemmin illalla muistin, että mullahan on viälä yks pellillinen paistamata niitä piparia. Pistin uunihin. Sitte menimmä kattomaha illan elokuvaa. Jonkun aijan päästä rupesin haistelemaha, iha ku haisis pipariille. Juaksin yläkertaha ja löin liäsituulettimen täysille. En uskaltanu auaasta uuninluukkua. Kattoon vaan, että nuasta tais tulla salamiakkipiparia...

Viäläki täälä haisoo piparinkärylle...