Mä lähärin vappuajelulle sairaalanmäjelle. Siälä orotti magneettikuvauskones ihan mua varten tämmättäynä, kikiille reijät ja kaikki. Mutta mua tais jännittää, ainaki maha oli kovasti kipiä. 

Muitaki oli kulukeella, joka punaasella valolla mulla oli seuraa pitkät jonot. Niinhän siinä taas käytihi, että vaikka miälestäni kyllä aijoos lähärin, nii viimehilikulla pääsin sairaalan parkkipaikalle. Onneksi heti löytyy tyhyjä ruutu, siihen tomahutin niin notta Avensiksen puskuri pömähytti ruusupuskaa... Kirkkohyssyä poomasin traput ylähä ja suaraa rönkkeniosastolle.

Pualipukees mut tällättihi mahalleni tutkimuspöyrälle, varjoainestippa kyynerstaipehes. Filttiä selekähä ja remmiillä kiinni. Kikinreikään välis oleva rauta painoo rintalastaa häjysti, mä pyyrin siihen jotaki pehemikestä, kokeelivat siinä pariakin sorttia, mutta mä tuumasin, notta tairan kärsiä mialuummin. Korville laitettihi kuulosuajaamet, siälä konehes on kuulemma aika kova ääni. Rarion niihin sai päälle, kysyyvät oikee, notta mitähä kanavaa mä haluaasin kuunnella. Aika hilijaa se rario oli, mutta mä ajattelin, notta tottapa se kuuluu.

Kones veti mut uumenihinsa, lairat puristuu käsivarsia vasten, ja mä hoksasin, notta olis jotenki pitäny paremmin laittaa se tippa. "No, enkö mä ny tuankin kärsi... jos rintalastas tuntuva paino ei sitte nii vaivaasi..." mä tuumaalin, mutta oli se häjy. Vaivihkaa mä sen reilun pualen tunnin aikana yritin nuljuttaa kyynerspäätä parempaha asentoho.

Kun kones rupes mua viipaloomaha, ei rariosta ollu enää mitää hyätyä. Kyllä siinoli nii kova meteli! Oikee korvaha otti, suajaamista hualimata. Yritin ajatella puutaheinää, mutta koneen äänestä tuli vaan miälikuva isoosta kokkipuukoosta, jolla joku Gordon Ramsay silippuaa sipulia; chomp, chomp, chomp... Vähä ennen ku homma oli ohi, mä kuulin kuulokkehistani, ku hoitaja jostaki toiselta pualen avaruutta sanoo, notta koitah ny olla rauhas ja liikkumata... Olikohan mun kiahnaamiseni sen käsivarren kans jotenki häirinny kuvaamista?

Kävääsin kanttiinis hermosumpilla ja söin siinä kyytipoikana nisusian. Sitte lährin talsimaha autolle. Siälä mua orotti pikavoitto tuuliklasin pyhkijän alla. Enhän mä ny ollu mitää parkkikiakkua muistanu, muutoonki vähä muis maailmoos, ku tulin sairaalaha!

Otti sen verran luannolle, notta tuumasin, ettei täs konkurssis ny enää muutama uus rettu ja kukanplanttu tunnu mihnään, ja lähärin shoppaalemaha. Mutta niistä kukanplantuusta toisella kertaa.