Meillon sitte fiksuja ja kultivootunehia kersoja. Ku ne rupiaa knasimaha, nii ne käyttelöö ihan vaan sanan säilää toistensa sivaltelemishen.

Alakookohan se siitä, ku kerran Epa oli taas aivan päässilimäänen ruakapöyräs. Mulla paloo päreet ja mä otin laattialta sanomaleheren, käärääsin rullalle ja lätkääsin poikaa päähän notta tomahti. Sehän repes nauramaha aivan herana ja Vihtori pöyrän toiselta pualen kans. Soli siitä nii koomisen näkööstä, ku aviisirulla vääntyy mutkalle toisen ottaa myärin...

Sen jäläkihi on saanu taistelujen jäljiltä keräällä lehtisilippua. Lehtikoppa tyhyjenöö sitä mukaa, ku "miakat" kuluu. Ja mullon ahteri hellänä, ku siihen kuulemma osaa vähemmälläki sihtaamisella