Täs yks yä valavoon. Torkahrin, ja taas valavoon. Uni oli sellaasta koiranunta, näin jotaki juanenpätkiä, niinku demonauhoja tulevista unista... ja aamulla väsytti sairahasti.

Niin oli valavonu Vihtoriki. Ja naapurin emäntä. Niillon makuukamari iha pimiä, ku siälä ei oo klasia, kellaris. Nelijän aikana aamuyästä isäntä oli sille sanonu, että siälä taitaa olla täyskuu, oliskaha sillä osuutta asiaha.

Joha valakes. Sepä se. Kuuhulluus meis jylläs. Puuttuu vaa notta oltaas ruvettu kasvattamaha karvoja ja uluvomaha.