Mistä johtuu, ku oon niin saamatoon. Onko se kasvatuksen tulos vai elämän varrella opittua? Ittetunnon puutosta vai tervestä varovaasuutta?

Tarttua puhelimehe ja ottaa asioosta selevää, eihä sen ny pitääsi olla nii vaikiaa.

Mutta jos mä ny kummiski ensin pesen vaikka vessan. Ja laitan sitte pyykkikonehen käyntihi.

Kello käy, elämä valuu ku hiakka sormien välistä enkä mä saa ythä olematoonta puhelua soitettua!