Vihtori täytti tänäpänä 11. Pitkätukkaanen kossi. Nii miästä, mutta ku ilta tuloo, se ottaa plyyssisen Rätän kainaloho ja orottaa isää ja äiteetä siunaamaha.

Lauantaina jo alootettihi juhuliminen, mu veikkoo tuli avokkinsa ja poikansa (10kk) kans saunoomaha. Eileen illalla oli koko muu suku kaakuttelemas. Ja tämä veikoonpoika, ku iskä ja äiskä oli töis, tuli mumman kans. Kovasti Aada-vauva kiinnosti jässikkää, miksei, tummakiharaanen neiti paapan ostamat timanttisormukset sormis!  

Tänäpänä oli sitte kaverit. No ei sentäs kaikki, poika itte tuumas, notta hän käsköö vaan muutaman. Mä tulin kolomen jäläkihi töistä. "Tee lisää mokkapaloja, mä laitoon resetinki jo valamihiksi sulle!" Voi kiitos avusta... Mun piti ruveta vääntämähä taikinaa.

Poikaa rupes lappaamaha tupaha. Isoja "miähiä". Mullen tuli kiirus, notta kerkiän laittaa kuarrutuksen mokkapalaan päällen, ennenkä koko konkkaronkka painaa pihalle remuamaha. Otin paistoksen uunista ja rupesin levittämähä kuarrutusta. Se vaa rullas taikinaa allansa eikä meinannu millään levitä! Taikina oli tainnu jäärä hintsun verran raa'aksi. Kuumootin kuuman kraanan alla veittiä, ja sain jotenki rääpästettyä kuarruttehen leviällensä. Nomparellia päälle.

Voi että ne teki kauppansa vaikka olivakki "aika epäälyttävän näköösiä"! Noli nii pehemoosia ja suus sulavia. Sitte Einari havaatti pullat. "Onko nua voisilimäpullia!?" "Joo, on ne, Pihakissin tekoosia voisilimäpullia" "Jeee! No sitte ne on hyviä!"

Kyllä kuulkaa tuallaasihi kymmenkesääsihi kossiihi mahtuu nisua!

Mutta piisaakaha viikko, ku Vihtorin täysiä kymmeniä juhulitaha, ku välivuasipirskeekki kestää kolome päivää...