Olimma ostoksilla, koko konkkaronkka. Piti saara poijille tuulipuvut, ku pian alakaa taas koulu ja tottapa se syksyki siältä joskus tuloo. Poijat yritti kiristää, että he ei joukkoho lähre, jos ei he saa ostaa piäniä leekopakettia. "No kattotaha ny..." mä vastasin ympäripyäriää, ku non justihi viime viikolla törsännehet monta kymppiä leekoohin! Mumman ja paapan kans olivat ostoksilla, ei ne ilijenny pitää jöötä.

Tuulipuvut löytyy, komiat ja hyvät ja paljo heijastimia ja paljo povitaskuja. Ja turhan tyyrihit... Yritin kattella ittelleni alennusrekiistä verhaa. Kävin muutamaan housujen kans kattomas sovituskopis totuutta silimihi ja menin sitte tyhjin käsin ettimähä miäsväkiä. Leeko-osastolta. "Äiiiti, pliiis! Saarahanko me nämä, sä LUPASIT meille piänet leekopaketit!!" Koosta jo havaattin, notta halavat ne ei ainakaa oo. "En muute luvannu! Että saa." "Mutta ku..." "Ei, ei ja EI!" mä sanoon.

Poijat pyärähti kantapäillänsä isähänsä päin. Surkia ilime naamalla, puristaen leekopakettiansa käsisnänsä, ne koitti kepillä jäätä siihenki suuntaha: "Isä..." "Se kolomas Ei oli isälle!" mä sanoon. "Noniin, mennähämpäs ny äirin peräs..." O`Malleykin huakas nyhtyriä.