Ny on kolome viikkua siitä, ku Penalta lähti pallit. Eileen tuumasimma, nottei se enää mitää saa äntihi, vaikka sen laittaas Dooriksen kans samaha kettaha, tuala pihalla.

Kaharesta 90x90 senttisestä häkistä tuli näppärästi yhtehensä 2,43m2 häkki. Sillä aikaa, ku tälläsimmä sitä uutehe paikkaha, nämä kaks karvakorvaa tutustuu toisihinsa lähietääsyyreltä. Dooris oli taas aktiivisee osapuali, heti se meni Penan koppihi ja selekähä! Pena-raukka oli hätää kärsimäs kiihkiän morsmaikkunsa kans!

Ku saimma häkin paikallensa, laitoon Penan sinne turvahan. Pakkohan Dooriskin oli sinne laittaa. Pena pakeni turvakoppihin, Dooris peräs. Ja taas koppi tutaji. Dooris tuli pihalle kopista, kiärti häkkiä ympäriinsä, ja kun Pena meinas noukkaansa näyttää kopin ulukopualella, Dooris tormas päin naamaa ja tuuppas sen takaasi kopin perälle. Pirttihirmu näytti kaapin paikkaa.

Mä koitin pitää Doorista aloollansa sen aikaa, notta Penakin kerkiääs tutustua uutehe asumuksehen. Ku päästin irti, ne meni taas peräkanaa koppihi, Pena erellä. No on se ny merkillistä, jos ei miäs saa sen siunaaman rauhaa! Minä tartuun Doorista niskanahaasta ja nostin sen pois jupuuttamasta ukkokultaansa, Dooris sylijeskeli Penan niskavilloja hampahiensa välistä. Irti ja taas Penan niskaha. Otin jo koivuniämen herrankin avuksi.

Jonkun aikaa ne meni piiripiänipyärii koittaen päästä toisensa selekähä. Vahingos Penakin jo kerkes asialle. Pikkuhilijaa se homma rupes sujumaha, tasan Masan kans, kahtia Kallen kans, ja sulle, mulle ja Sirkan Liisalle... Eikä Dooriksellakaa ollu enää yhtä kova hinku pomottaa.

Illalla menin viälä kattoho, onko yhteenen sävel löytyny. Siälä ne istuu kopin katolla kylyki kyljes, kattellen ku aurinko teki laskua mettän rannan taa ja pääskyyset piirteli siivillänsä viivoja järven peilityvenehen pintahan. Välillä suithin toisensa niskaa ja taas puputettihi salaasuuksia karvaasehen korvahan.

Eikä viälä ainakaan oo ruvettu pesää ainaamaha.