Perkasin kaks viimmeestä trappua eteläpääryltä, ku maa vaihteeksi suli. Mulloli siinä kravates aikaa ajatella, ku päähän oli kyllä lämmin vaikka näpit meinas jäätyä, kun hanskat nokkuu kylymää märkää rapaa.

Maailma olis kauhian hyvä paikka elää, ku kaikki ihimiset ymmärtääs toistansa. Nuan niinku kansakuntatasollaki. Ymmärrettääs, notta vaikka tua ajatteloo tualla lailla, nii ei soo sen huanoo tai paree ku mäkää. Antaa sen ajatella. Taikka tuntia, niinku ny vaikka notta toinen tykkää äireestä, toinen tyttärestä. Ja kolomas isästä.

Ei haukku haavaa tee taikka niinku enklantilaaset riimittelöö, notta sticks and stones may brake my bones... emmä muista kuinka se sitte jatkuu. Niin kauan, ku ei ajatukset taikka tunteet ilimitullesnansa vahingoota toista, non hyväksyttäviä. Ja päinvastoon.

Usiee tutkimus on osoottanu (äläkää ny hyvät ihimiset panko mua viisaamaha, mikä tutkimus, leheristä vaan oon lukenu usiemman kerran) notta tiato ei lisää tuskaa, ainakaa mitä tuloo toisen ihimisen ymmärtämisehen. Jos ihimisiltä on kysytty, mitä miältä non ruattalaasista, norijalaasista, ameriikkalaasista, saksalaasista... "nojoo, ohan ne vähä outoja, mutta ihan kunnon ihimisiä, suurin osa". Sitte ku o veretty iha hatusta joku keksitty, muka-kansakunnan nimi, nii ihimiset on tuumannu, notta ne varmaha harrastaa ihimissyäntiä ja suunnitteloo paraikaa hyäkkäystä Suamehe.

Nojoo. Nypiin voikukkia, juuret oli jäätyny turhan lujaha maaha, myrkytettyjä heinätukkuja ja annoon etanoolle lentävän lähärön mun tyämaaltani. Tramppasin maata tivihemmälle ja kannoon lapiolla soraa siistiksi pinnaksi peraatulle trapulle.

Lukioaikana meilloli tosi hyvä psykolokian ja uskonnon opettaja, Kauppi. Savolaaset oli sanonu sitä Kaapiksi, mistä tympääntynehenä soli ruvennu esittelemähänki ittensä Kaapiksi. No eikähä nua ottanhet ja ruvennehet sanoho sitä Kuapiksi. Soli kuulemma  vihkimystä vaillen pappi, viisas miäs muutoonki. Maailman uskonnot tuli tutuuksi juurta jaksaan, ei se pannu erua sillen, onko ny hinru paree ku puttha. Taikka allahi vaikko meirän kolomiyhtöhöönen. Se antoo meirän ajatella itte.

Psykolokian tunniilla puhuumma kaikenmaailman miälen asioosta. Oivallimma, notta kaikki, mikä ei oo valtavirran mukaasta, ei välttämättä oo vika, vaan ominaasuus. "Minkätähären, jos koulun opettaja paljastuu homoseksuaaliksi, oppilahien vanhemmat pistää heti pystyhy vanhempaanillan ja vaatii opettajan erottamista?" Mä viittasin (Ääliö...). "No kun... (mullon palijo ajatuksia pääs, mutten mä saa aina puettua niitä sanooksi silloo ku tarttis...) nokun jos hetero... olis yhtä akressiivinen sukupualielämäsnänsä ku homoseksuaalin oletetaha olevan, nii mehän saaraas olla koko aika varuullamma sunki suhtehe" mä sain kakaastua pihalle. (Mettähä meni notta rytäji!) Mutta Kuappi ymmärti! Sitähä mä justihi tarkootin, notta ihimiset olettaa homoseksuaalien olevan jotenkin jatkuvasti haku päällä, ettimäs potentiaalisia kumppania, mistä ihimisryhmästä tahansa!

Emmä viäläkää osaa sanua tarkasti mitä mä tarkootan, vaikka aikaa on kulunu yli 20 vuatta.

Meilloli piolokiaa, opiimma lisää esimerkiksi perimästä, kuinka herkkää on reeänaa reakoomaha... Miksi jokku näyttää tuallaaselta ku mä näytän tällääseltä. Historiaki opetti ymmärtämähä eri kansakuntaan suhtautumista eri asioohin. Opiimma ymmärtämähä ja suvaattemaha. Ohan niitä tohtorismiähiä kansakuntaan johtopaikoolla, jokkon ruvennehet käyttämähä oppimaansa kaikkia muuta ku suvaattevaasuuren näkökulumasta, mutta eikhän noo lukenehista vähemmistös.

Voikukakki kasvoo niillä trapuulla tivihisti maata vaste, piäninä ja sitkeenä, toisin ku tuas (naapurin) tiluksilla, kesantopellolla, johona ne oli kesän mittaha venähtänehet yli puali metrisikisi, reheviksi puskiksi. Reeänaan vaihtelua taikka jotaki.

Ny ku eläkelääsiä rupiaa pikkuhilijaa olemaha ku lipin piruja ja tyäikääset jää vähemmistöhö, non ruvennehet puuhaamhan tyäelämän pirentämistä. Loppupäästä voi tulla pää vetävän kätehe johonaki välis, mutta pitääkö sitä ny ruveta alakupäästäki venyttämähä? Kaikenlaasia raakilehia tuloo tyämarkinoollen, justihi siinä iäs, ku ihimisen taimi tiätää kaiken ja osaa viälä enee. Omasta miälestänsä.

On ruvettu suasimaha ammattihi valamistavaa kouluutusta. Ei siinä mitää, son hyvä ettei ylioppilas, joka ei itteasias mitää opinnoollansa elätä, oo enää se herra taikka ... neiti? mikä soli viälä joskus viimme vuassaran pualivälin jäläkihiki. O ruvettu tekemähä kaksoostutkintoja. Tuloo kaks kärpäästä yhyrellä iskulla, saa ammatin ja lakin. Kauhian kätevää. Mutta.

Oon käsittäny, notta näiren kaksoostutkintojen valtavan opintomäärän tähäre jostakin oppiaineesta on pitäny tinkiä. Notta ammatis sivuseikkana olevat historia, piolokia, uskonto ja psykolokia ohitetaha maininnalla, notta tällääsiäki o olemas. Keskitythän niihin lukion aineesihi, josta on jotaki käytännön hyätyä tulevas jopis.

Mitä tapahtuu kansakunnan yleessivistyksen määrälle ja laarulle, jos ja kun aina vaa suuree osa peruskoulusta pääsevistä tuumaa, notta äkkiää ny tianaamaha, purkamaha eläkepommia. Mitä tapahtuu yksilö-, yhteesö-, kansakunnan- ja kansaanvälisen suvaattevaasuuden ilimapiirille piremmällä aikavälillä, kun suurin osa joskus asioosta päättävistäki tahoosta on iha pihalla eri uskontojen, piolokisten ja psykolokisten ominaasuuksien ja eri ihimisryhmään historian vaikutuksesta? Kun kaikki mikä muista tiättähä, tuloo netistä taikka lähtemällä matkustelemaha ja haistelemaha nykyystä torellisuutta, näkemättä asiaan taustoja?

Jo ny on netis kuulemma kaikenlaasia ryhymittymiä yhyren asian ajamiseksi, jokku niistä on halaamas koko maailmaa, mutta moni posahuttaas Kuuhu kaikki muut ku oman miälen mukaaset tyypit. "Jos et oo meirän pualella, oot meitä vastaha." Onkaha niiku mä luulen, notta non justihi peruskoulun taikka vastaavan opinahajon läpäässehiä, ittellisiä ihimisiä, elättäävät perhehensä ja tianaavat jokku enee jokku vähee? Iha kunnon ihimisiä, mutta yleessivistystä paitti? Yhtä kaikki tiätämättömiä toisten ihimisten ajatuksista, tuntehista taikka historiasta.

Tiätämättömyys herättää pelkua, peleko vihaa. Viha herättää väkivaltaa, henkistä taikka fyysistä. Ku kyllä suuri määrä ihimisiä pelekää, tuloo sota.

Tuumakkaa ny kaks kertaa, onko sitä ny nii kiirus ruveta tianaamaha. Eikö sitä joutaasi ensi vähä opetella kaikes rauhas tuntemaha ittiänsä ja maailmaa, ihan perin juurin, opetella suvaattemaha kaikenlaasia ajatuksia. Ihan maailmanrauhanki tähäre.