Moon tämän päivän istunu taas kouluutukses. Tämä päivä meni vähä helepommalla ku viime torstakinen. Silloon menimmä käymäs kaupas jäläkihipäin, ja tuttu kassa kysyy, notta mihnä moon ollu. Sanoon olleheni kouluutukses. "Jaa, mikäs kouluutus teillon ollu?" "...Ehhh.... " mä hiaroskelin ottaani"...ehhh... emminä muista...!"

Son kuulkaa oikee ilo olla pätevän opettajan ohjaukses. Sellaasen, jokon oikee asiasta perillä, joka ei oo istunu vaa koulunpenkillä taikka johnaki johtoporthas, vaan joka on oikee oikiasti teheny niitä samoja töitä, jota oppilhansakki teköö. Se tiätää justihi, mitä son olla tiskin takana taikka purkamas jotaki älyttömiä, logistisesti suunniteltuja itikan kuarmia. Ja se osaa kertua meille, mitenkä meirän pitääs se älytöön tyä vaan saara opiskelijootaki kiinnostamhan.

Paluumatkalla meirän erellä mateli traktorin vetämänä kilometrin mittaanen jono. Mä sanoon Marikalle, että käänny tuasta, mee Ruhan kautta. Mulle son tuttu tiä. Marikalle ei. Liukastaki pakkas vähä olla. Hellammaas sille tuli puhelu ja se sinne manas, että kaikkia saa...n kusijuntuja tua mua ajattaa! Että kattokkin sitte, ettet käänny yhtää mihkää, mihkä tua sua neuvoo, ajat sitte vaa suarinta tiätä!

Kamoon! Olis ny painanu kaasua, siinähä oli suaranpätkä! Hitto, mä tairan olla kuskina ens kerralla. Saa Tuija sitte tyyrätä siitä apukuskin penkiltä.