On aikoja, nottei mua viärä mihkää. Kukaa ei kunahrakkaan, notta pitääs johku riantoohin osallistua. Sitte tuloo päivä, notta on viäntiä ku sammakolla äkehen alla.

Viime pyhänä olis ollu pihaseuroja ja jokilaivaristeelyä sum muuta. Jätin ne anopille ja käly-Pihakissille. Vein poikia Ylistarohon mummalle yäkylähä. Siälä oli meneellänsä Joutopäivämarkinat. Äiree oli hakenu jo kaks aikuusten lippua, notta päästihi oikee konserttihi. Juha Tapio, Ylistaroon lahaja musiikkimaailmalle, esiintyy urheelukentän lairalla!

Istuumma vähä toista tuntia nurmikolla, mihnä tämä itte artisti oli kaveriensa kans ottanu potkupallomatsin varemmin päivällä. Juha Tapio lauloo oikee syrämmehe käyvästi, mulle tuli aivan tippa linssihi ku sen sanootukset oli niin osuvia ja hyviä. Saimma me kuulla sen Kaksi puutakin, ku aikamma taputimma, notta ne tuli takaasi lavalle. Son sitte tosi hiano kappales!

Ei oo markinoota, nottei poikaan tarttisi jotaki saara ostaa. Tai ostattaa mummalla. Asevarustelu otti taas harppooksen etiäpäin, ny niillon uuret miakat ja jouttipyssyt. Kunnes ne taas menöö rikki. Kertakäyttökrääsää.

Ylistaroosta kaahasin Hellanmaahan. Son kyllä kumma, nottei mua oo viälä tuasta millään tenkkapoolla rangaastu... Pihakissi kattoo, notta menöökähä se ohi, mutta kyllä mä sen pihaha pölähytin. Söin vähä sen laittamaa kaalilooraa ja join kaffit, notta jos mikreeni pyärtääs. Ku ei ollu lääkkehiäkää oikiaa sorttia.

Sitte lährimmä Lapualle, Pihakissin autolla, se ajoo. Sanoo sitte matkalla syyn. Oli kuulemma isäntä viimeksi mun kyyris nii pelijänny, notta sen tähäre se nii hilijaa silloon istuu...

Lapualla kurvasimma Vanhan Paukun pihaha. Parkkipaikka oli jo kovasti täynnä autoja. Parinkymmenen metrin jono kiamurteli lipunmyyntipisteen eres. Oli siälä paljo miähiäkin, mitä mä ihimettelin. Pääasias kyllä akkoja, nuarempia ja vanhempia. Oli alakamas teatteriesitys.

Kupletin juani oli suurinpiirteen se, notta tyättömäksi jäänhet tehtahan äijät rupes henkensä pitimiksi suunnittelemaha riisumista. Onkos se oikee alakaa päältä tosi juttu, johnaki Enklannis? Kyllä siinä pitää olla miähellä pääknuppi kunnos, jos meinaa ittensä riisua munasillensa akkalauman eres... tai sitte ei. "Tämän talon töissä ei tarvitse olla hullu, mutta se on eduksi"-tyylillä. Onkhan niitä miähiä oikee pitäny hukutella tulemhan niihin rooliihin, vai onkhan sinne ollu tunkua? Siälä kummiski kekkalootti kaupungin silimäätekeviä ja vähä tuntemattomampiaki suuruuksia, jos emmä miähiä ittiä tuntenu, nii niiren äireen, appiukon tai entisen morsmaikun kyllä.

Jouruun istumaha ensimmääsen pualiaijan jonkun isoon miähen takana. Vaikka mä kuinka yritin venyttää kaulaani ja istua vähä lavittan reunalla, nii eihän siältä mitää nähäny. Oon tarinan parihin kertaha nähänhy elokuvana, notta tiäsin vähä, mihnä kohoras nauraa, mutta olis se ollu mukava nähärä vähä näitten näyttelijöören kehonkiältä. Kaffin jäläkihi jäimmä istumaha sivummalle, penkille, siältä jo sitte näkiki.

Orotus kasvoo katsomos pitkin näytelmää. Näyttelijöölle tais käyrä kaikille samoon, ku "Ethanille" aina, ku sitä jännittää. "Sonni" siitä vaan kiitteli Luajaa, notta tämä otti häneltä pois sen kauhian taakan, ja antoo sen "Ethanin" kannettavaksi... Vaan "Teddy", "Jerryn" exän "Pamin" nyxä, oli huaannu ottaa kiikarit joukkoho katsomohon... Viis tavallista miästä tuli viimeen lavalle, hatut pääs laulamaha ja strippaamaha... Viimeen "Jerrykin" sai koottua ittensä, ja juaksi esittämähä osuutensa shouvista.

Ja kyllä, otti ne sitte lopuuksi Housut Pois!

 

ps. keskiviikkona 22.7.09 seittemältä illalla ne esiintyy tällä erää viimeestä kertaa...

http://tapahtumat.ilkka.fi/Details.aspx?id=31198&time=19.7.2009&title=Housut%20Pois!%20-musiikkikomedia