Son hyvä, ku joskus tuloo viarahia, jokka ilimoottaa vähä ennen tulostansa. On pakko ottaa ittiänsä niskasta kiinni ja siivota.

Eileenen meni siivotes poikaan kämppiä. Ensin otin Vihtorin kämpän. Valehtelemata monta kilua leekoja sai ensin peraata laattialta, koitin sitä mukaa imuroora ku rupes laattiaa löytymähä. Molsin muutoon tukehtunu pölyhy. Siältä löytyy yks sen kirja, Eppu Nuotion Koko saaren Kingi. Sellaanen nuarten kirja, kertoo koirasta, joka joutuu muuttamhan Helesingistä johku saarehen, kun sen emäntä tuli niin allerkiseksi sille. Alootin kattelemaha keskeltä kirjaa, lujin siitä loppuhu, sitte rupesin kattoho, notta kuinkas se alakookaan ja luin aluusta keskelle. Onneksi ei ollu mikää Potteri. Emmolsi ikään saanu sitä kämppää siivoho.

Olin imuroomas jo oikeen seisahaltani, laattiasuuttimella, irtoleekot looris ja isoommat teelmekset kaapis hyllyyllä, ku poijat tuli koulusta kotia. Vihtori heti arvas tuuleentumaha menevistä sänkyverhoostansa, notta moon sen kämppää siivuamas. "TUHMA ÄITI! Hyihyi!" se esitti... Aivan ku ei solsi ollu eileesin huanekalufirman nettisivuulla suunnittelemas kämppähänsä uutta sisustusta. Vaihrettihi me sitte vähä järjestystä siälä. Ajattelin, notta jos leekopöytä ja -piironki olis huanehen takaosas, koulupöyrän takana ja sänky siinä heti oven viäres, nii mä pääsisin EHKÄ joskus iliman manoota kulukemaha illalla siälä siunaamas sitä nukkumahan.

Ennenkä Einarin kämppähä pääsin käsiksi, poijat rullas takkahuanehesta matot pöyrälle (voi kauhia mikä moska! Justihi molin viikonlopuksi siälä imuroonu!),  ottivat koululavittansa, sellaaset pyärälliset, niistä selekänojat irti ja rupesvat rallittamaha niillä huanehen nurkasta nurkkaha. Halavat on huvit...

Epan kämpäs ei ollu ihan niin paljo roinaa laattialla, se kun traijaa leikkinsä ympäri huushollia. Meni sen siivuamises kummiski toista tuntia, vaikka poijakkin oli noukkimas niitä nippeliä laattialta. Johnaki välis olin aukaasemas ovia, notta puristelen sänkyverhoja, nii hoksasin että on läpivetua. "Mihinä on ovi auki!?" Einari kipaasi yläkertaha. Etuovi oli jääny selijällensä niiren koulusta tulon jälkihi. Siitoli ainaki tunti... Kuistilta oli tullu kaikki lentokykyyset sontakärpääset tupaha pörräämähä. No onneksi kai ei muita käypälääsiä, kaksjalakaasia... Mä en olsi kyllä kuullu mitään, ku poijat rallitti niillä lavittoollansa.

Illalla mulle tuli Blondi ja Vimpula kylähä, tenavaansa kans. Vähä niiren tenavaan takia molin tuahon siivousurakkaha ruvennu, ettei nekin saa jotaki kirpun puremia poikaan kämppään pölystä, olis se ollu nolua... Vaikka saattoohan sitä tulla uuret kirput laattialle, ku mä hajin Penan ja Dooriksenkin naamaansa näyttämähän viarahille. Veeti vaan pakkas vähä pelijätä niitä, meni mialuummin leikkimähä Vihtorin leekopoliisiasemalla. Ku mä pyyrystin kania takaasi kulijetuskoppahansa, karvat vaan pöläji. Ennen maatemenua jouruun uurestansa vetää imurin esille.

Ny vaan pitääs tulla harva se päivä joku käymähän, notta me saaraas tua siivo pirettyäkin.