Mullon kaikki hyvin. Sain siivottuakin eiliseksi huushollin ihan kelpo kuntoho, O`Malleyn suasiollisella avustuksella. Itteasias se teki aika palijo siivon etehe, ku näin opjektiivisesti ajatteloo.

Kynttiläkutsuulle tuli ihan kivasti porukkaa, sai Flikka hyvän myynnin, nottei tartte ihan puilla paljahilla ruveta lasta maailmaha pukkaamaha. Äiteeki kerkes katkarapupiirakkansa kans paikalle ennenkä kaffittelemaha ruvettihi, se ku on aina viime tingas. Mä olin relekoonu tuata tillukoomistaki vähä yhyrelle jos toiselle. Pihakissin piparit teki kauppansa.

Yläklasille viritetyt valo-oksat kyllä irtos teipiistänsä, mutteivät onneksi puronnehet kenekään niskaha. Klasipöttihi sullotuusta valopalloosta huamasin osan pimennehen vasta ku viarahat oli lähteny, nottei sekää tahtia haitannu. Viälä kauniimpien joululaulujen jälkihi mä kirjootin joulukorttia, Vihtori luki osoottehia ja Einari liimas postimerkkiä.

Mutta ku väsyttää.

Tytti on maannu sängyllänsä. Ei siinä mitää, siinon vanha karvaanen filtti. Mutta ku ei sellaanen siloonen sille kelepaa, se on laittanu maate kaappihi pääsyä orottanehien sukkien päälle. Eileen noukiin ne sukat siältä karvan keskeltä pyykkikoppaha. Ne pitääs vissihi imuroora, ennenkä laitan ne koneeshen... Pitääs ja pitääs.

Mullon kaikki hyvin. Mä oon toipunu "kauneusleikkooksestani" hyvin, vaikka välillä palleaa vihilooki. Jos istun kauan polovet koukus, mahalihakset jää koukkuhu, ja niitä pitää oikee tosisnansa oikua. Mulle on sanottu, notta vasemmas kikis on vaan fibroosia. Son vaaratoonta, joskin seurattavaa.  "Minä oon terve, voimakas ja aktiivinen!" niinku mä ittiäni sairaalas psyykkasin. Korvaki on lakannu huutamasta. Mä oon kunnos.

Vasenta, "oikiaa" kikkiä juimii, mä koittelen: ei oo pattia. Ei minkäänlaasta klumppua. Eipä kyllä ollu siinä kompostoorus oikiaskaan kikis. Mua kuvottaa. Onko se kauhua? Mä istun lavittan reunalla, käret polovien välis, silimät vahtaa laattiaha pualiummes. Ku nousen jotaki tekemähä, tuloo yskänpuuska, syvältä keuhkoosta.

Sikalentsun jäläkitautia se vaan on.