Mä tulin ny kattoho anopin koneelta, mihinä on Vesisaari Norijas. Siälähä se Barentsinmeren rannalla, aika kylä näytti olevan kuuklemapin mukhan.

Appiukkoo vaa hukutteli poikia, notta lährethän sinne kalaha. Ei ne oikee innostunu.

Ei täs ny ainakaa itte kerkiä mihkää kalaha lähtiä, ku ei tuata lomaakaa oo. No on se ny näkyvis jo laattianrajas... ku meillon tyävoorolistat aletusten seinällä, nii siälä son alimmaases, se mun lomani, tulos.

Täs lomaan lomas moon koittanu teettää isännällä töitä. Ensin mä nostatin sillä sen kuistin. Sen, joka oli painunu, notta oli jo sivuklasikkin verkonsilimällä. Siältä paneelien välistä tuli vastaha mötiääspesä, vai mitä liä vapsahaasia noli, mutta ne pakkas tykätä huanua, ku niiren pesä hävitettihi.

Paneelit meni pillanpäreeksi ku ne nypithin irti, piti hankkia uusia. Melekee samanlaasia vaa löyttihi, mutta non ny seinäs. Sitte piti listoottaa. Montakhan kertaa seki homma meni uusiksi, ku emmä keriinny olla kattomas perähä... "Mitä sä ny nuan tuan oot laittanu?" Yks tyäkaveri kyllä sanoo mullen, ku mä asiasta raportoottin, notta pysy sä kuule vaa tuvas. Mithän se ny sillä meinas?

Ny oli loppuviikosta nii kuuma, notten mä ilijenny pistää isäntää sinne kuistille hommihi. Piti keksiä sille pihahommia, varijon pualelta mialuummin.

Ne mun humalani siälä kaariportilla... siis sillä, joka viälä viime vuanna pääsi kuvihin tänne plokihin, ennekä yks saret ja tuuli sen kaariportin pisti polovillensa. Niin, niin ne humalat oli hyväs nousus eikä ne kaks kakkosnelosta enää piisannu niille. Vihtori piirteli siihen perkolaa, oikee katosta, ja mä ostin jo värkkiäkin sitä mukaa. Mutta loppuviimmeen me totesimma, nottei siihen voi katosta pistää, tuloo liika matalalle portahien kohoralta.

No, siihen ny sitte teherähän perkola. Eileen illalla O`Malleyn kans sitä maalasimma, viälä pitää siihen teherä kakkosnelosista sellaasia pualen metrin pätkiä ja laittaa ne sinne ylähä poikittaan. Saa humala kaahia sitä myäti sitte kohti etelää.

Puali kymmenen mais saimma sen maalattua, sitte mä viälä samoolla sotkuulla suriin sitä samaa maalia pihamökin seinähä, ku soli jääny vähä liika kuultavaksi, ku erellinen maalipurkki loppuu kesken. Sitte mä menin imuroottemahan yläkerran laattian, ku molin koko eilisen vapaapäivän ainannu sitä hommaa. O`Malleyn valijastin mopin vartehe, notta pese sä keittiön ja porstuan laattia, ku siihen oli joku aika sitte Epa oksentanukki yks yä. Oli se silloo yällä siivottu, mutta kuinka hyvin sitä ny yällä kaharen jäläkihi tuloo siivottua...

Vähä ennen pualtayätä, ku istuumma parvekkehella (johona olis kans olis yks rojektin paikka, ku ei siinoo viälä niitä kaitehia...) kattelemas, ku aurinko laski mettän taa ja färijäs taivasta ja järviä komian kirjavaksi, isäntä tuumas, notta ku kymmeneltä pääsöö maaloolta ja sitte pesöö laattioota, nii sitte voiki loppuillasta istuskella parvekkehella...

Olikhan sen äänes jonkunlaasta sarkasmia?

 

      * * * 

 

Nii muute, molin täs rönkkenis litistyksis ja sitte lääkärillä parina männäviikkona. Lääkärikäynti oli sitä, ku syäpälääkäri (sijaanen) luki paperista, ku rönkkenilääkäri oli kirjoottanu, notta "Ei uusia löydöksiä". Sellaasia uutisia. Kyllähä mä ny sen arvasinki, mutta silti soli ihan huajentava tiato.