Yks asiakas kerta voivootteli meirän hommaa, ku keskusliikes saneloo, mitä ja kuinka palijo me tiskihimmä laitamma myirä. Eeh... täh? Ei sentäs, kyllä me siitä aika palijo itte päätämmä, ainaki määristä, vaikka tavaran tarjonta voi olla kyllä vaihtelevaa. Joskus ei vaan saa vaikka ny nakkia, jos Itikalla on nakkikones prillees, taikka suamalaasta kurkkua, jos rantaruattalaasilla kurkkusato on näin marraspimiällä heikko.

Kyllä me itte päätämmä, palijoko me tilaamma. Kattomma erellissesongin menekkilukuja ja koitamma arpua, notta menöökähä sitä ny tänä vuanna enee vai vähee. Onko hinta sama vai onko tullu joku parempi menekkisee markinoolle. Ennenvanhaan meni tähän vuaren aikahan kolomikiloosia porkkana- ja lanttupussia aivan huurittomasti, ny ei sen enee ku muinakaa aikoona. Ny pitää olla läjätolokulla sosetpussia tiskis.

Sitte ku on sellaanen "etelän hetelmä" ilimoottelus, jollen ei oo sesonkimenekkilukuja, nii meirän pitää ottaa tiluusmäärät vähä hatusta. Kristallipallo meni rikki, taikka jos siitä sitte vaa patterit loppuu... "Otetaasko tuata keskiviikolle 3, torstaille vois piisata 2 ja jos perjantaille sitte 4 looraa?" "Kyllä ne musta tuntuu iha hyviltä määriltä, saahan sitä sitte soittamalla perjantaille lisää, jos siltä tuntuu..." "Joo, ne on ollu vähä raakan näköösiä ja pyärinhet tiskis tähän asti, ei sunkaa niitä nykkään mee hirveetä määriä." Sitte tullaha vapaa-aijalla kylymä hiki ottalla kattoho, että ei jukelin tähäre, eihä nua määrät piisaa alakuhunsakkaa, laarin pohoja paistaa, vaikka kauppapäivää on jälijellä viälä kolome tuntia! Ja millään et saa enää seuraavalle päivää siihen voorokauren aikahan lisättyä määriä!

Eileen illalla tyäkaveri oli se, joka tuli käymäs ostoksilla ja se kylymä hiki ottalla kattoho herelmälaarihi. "Ookko sä huamenna aamus?" se multa kyseli kassalla. Joo oon, mä soitan lisää, olisko 6 looraa? Huamiselle ei sitä taira mistää saara lisää... 

Myähemmin illalla juttelin Ainon, meirän siivoojan kans. Son kräätäriki, puvustanu jotaki nuarisoseuran näytelmiäki. Moon koittanu verestellä muistiani, notta kuinkas sitä tanttuja teherähänkää, ku en oo vuasihi mitää oikee ommellu. Oon jo viimme talavena hankkinu hianon oikee tummanruskian kankhan, notta siitä sellaanen pikkumusta, kiataasumallinen. Täs hilijan ostin kaavaleheren, johona oli vähä sinnepäin oleva tantunkaava.

Onneksi tein perstunehesta lakanasta koeversion. Ku sain kinnattua sen ympärilleni, nii totesin, (paitti että saan ottaa kaks kokua suuremman kaavan ku itte oon!) notta ainakin miahustaa pitää muutta, muuten se illottaa. Kainalostaki pitääs joteki entrata, sinne tuloo laskuja. Ja jos yleensä akkaan verhat knapitethan taikka täs tapaukses kiataastaha vasemmalle, nii mun eriparikikit vaatii, notta mulla kiataastaha oikialle. Kattokho sitte ihimiset, notta onko tualla miästen tanttu päällä...

Moon ny leikannu sen kankaha sitte siihen mallihi, ku musta tuntuu notta vois olla hyvä. Aino tarjos apuansa sovituksehe. Sanoon, notta mulla on huamenna aamuhuki, jonka jäläkihi mä pari tuntia istun leheren ja kaffikupin ääres enkä saa mitää äntihi, notta jos mä sitte illansyrijäs tulsin käymäs. Aino sanoo, notta harsi se tanttu vaan, niin on sitte helepompi korijaalla. Selevä.

Tänä aamuna heräsin jo kymmentä yli viis, mulla oli varttia vaille kuus kello herättämäs. Torkuun siinä, ja sitte tuli Tytti sipajamaha, notta pitääs päästä pihalle. No sama kai tua on, vaikka nousis ylähä, eihä täs enää tohori kunnolla nukkuakkaa. Oompaha kerranki aijoos töis, enkä aina viimme tingas.

Olinki jo melekee vaihtanu tyäverhat päälle tyämaalla, ku Blondi tulla poomas kans töihin. "Mitä SÄ täälä teet?!" se mulle ihimetteli. Menimmä kattoho tyävoorolistaa. Siälähä seisoo mun nimen kohoralla kellonaika 14.00-21.30. "Komiasti!" sanoos appiukko...