Siton joskus ruukattu sanua, nottei jostaki vaikka ny käsityästä kukaa tuleva kysy, notta kauanko sen tekemishe meni, ne kysyy, notta kuka sen teki. Vaikkei kysy, saattaa kummiski isoon ja tyälähän merkkooksen taikka jonku monumentin, niinku ny pyramiirien, ääres se aikakysymyski miäles pyärähtää.

Moon ny pualtoista vuatta koittanu teherä näyttöjä. Niiku muukki myynnin ammattitutkintua puurtanhet. Moomma teheny tuatesesittelyjä, asiakastytyvääsyystutkimuksia, selostanu parahimman mukaha mukamas aivan ummikollen, notta mitä se tuloslaskelma meinaa taikka mitä on poonuspartnerit ja millä liiketoiminta-aluehilla meirän puulaaki huseeraa.

Moomma käyny tavarantoimittajaviaraaluulla. Elintarviketyäläästen lakon aikana me pääsimmä sentäs kaffikämppähä asti niihi firmoohi, siälä meillen pomilootihi ja saimma herkutella tuatesnäyttehillä. Eileesin olimma viälä leipomolla. Meillen tais tillukoomista esitellä oikee itte leipuri Hiiva. Hän asuu Pullatiällä ja ireat parahat hän itte leipoo siälä. Suupiälen paperossista vaan savu kohuaa...  Tuatesnäyttehiä siältäki saatihi joukkoho, ku leipuri Hiiva noli sinne hommannu. Tai sitte maharollisesti joku sen taloon  Vastuullisista Ihimisistä, joirenka nimiä taikka naamoja ny ei oo nii tähärellistä muistaa. Leipuri Hiiva non kummiski sinne hommannu, ne Ihimiset.

Mutteihän mua pirätelly mikää ku pääsimmä leipomon myymälhän... no oli siälä yks Anturajärveläänen, jolla oli vissihi yhtä suuri pussi tuliaasena kotiansa, mutta sillonki kolome kertaa suuree pesue! Mua pakkas hävettää, ku naapurikylän osuuskaupantärillä meinas Nissanin jouset uikuttaa, ku mä nakkasin nisusäkkini peräloosterihi...

Tänäpäivänä me esittelimmä osaamissalakkumma. Äläkää ny kysykö, mikä son, emmäkää oikee tiärä. Piti esitellä, notta mitä moomma oppinu. Tyyli oli vapaa. Jokku luki ruutupaperilta, kaharella flikalla oli oikee Kansio, mulloli poverpointtiesitys, niinku monella muullaki. Tua samaanen Anturajärvinen, soli poverpointtinsa lisäksi sanoottanu Saku Sammakon uusiksi, ja esitti sen laulamalla! (Älä kuule A. Anturajärveltä yritä, sä et sitä viimme yänä teheny! Minen usko, soli nii hianosti sanootettu, nottei sitä sammakkua rinssiksi pussata yhyres yäs, oli kuinka kuuma yä tahansa!)

Soli ny viimmeenen koulupäivä tätä valamennusta. Kouluutuksehe mä en iha heti tämän rutistuksen jäläkehe lähäre. Korkeentaan sellaasia päivän tiatoiskuja, johona vaa kaarethan oppi knuppihi, muttei tartte itte ajatella, saatikka mitää teherä! Yks flikka kyllä oli lähärös, jo ennenkä toristuksekkaa tuloo, lisäoppihi. No nua nuaret... niillon virtaa. Hyvä nii, siitäki flikasta on vaikka mihkä!

Haikumiäli vaa jää, ku maharaa solla sattumankauppaa, jos me joskus tämä meirän Kansankynttilämmä, Suvi, viälä rookathan. Näitä koulukaveriamma me varmaha nähärähä ainaki Vuasijuhulas viälä sen toristustenjaon jäläkihi.

Mutta moomma ny sen teheny! Ny mollaha arvioontikeskustelua ja toristustenjakua vaillen Myyjiä! Mäkin!