Ennen asuumma rivitaloolla. Soli oikiastansa paritaloo, siinoli sellaanen 60 neliöönen kaksio ja 78 neliöönen kolomio samas "rivis". Siihen piänempähän muutimma, ku Vihtori oli pariviikkoonen. Muutimma suurempahan, ku siältä naapurin emäntä kuali, ja leskipaappa muutti piänempähän yksiöhön. Einari syntyy sitten siihen suurempahan.

Piänee kortteeripaikka oli eteläpäärys, suuree tiätenkin sitte pohojaaspäärys. Eteläpääryllä oli seinänviäres laattialla metrin verran kylymää talavella, hyvä ettei kukkapurkin aluuslautasella vesi jäätyny. Heinäheltehillä, paahteesella seinänviarustalla siälä puski märkää siäntä kivijalaan juurelta hyvinvoivalle veheriääselle nurmikolle, olohuanehen kohoralla. Muiren talojen eteläseinustalla nurmi paloo.

Suuremman asunnon porraspääs mä tein aika remontin. Tein siihen kukkapenkin käytävän varrelle, sepelistä salaojaa penkin reunaa pitkin kaatamaha kohti parkkipaikan viämäriä. Korotin käytävää rappurallin erustalla sen minkä traput antoo myärin ja kaivoon käytävän kauimmaasta päätä alemmaksi. Kamarin klasin alla siinoli piäni kiveys, oleskelualueena. Suurennin sitä, hajin systeriltä sen poisheittämiä samankokoosia petonilaattoja siihen ja samalla korotin sitäkin kiveystä.

Nurmikkua en ruvennu olohuanehen klasin alta korottamaha. Rankkasatehella ja keväällä, ku lumi suli, siihen lorotti aina vaan pihasta vettä, kun kaato oli väärin päin. Vaaksan verran oli porraspääs ollu pahimmillansa vettä, ennen mun remonttiani.

Joka talavi suuremman kämpän kokilla oli kunnan miähiä konttimas, kun siälä jäätyy putket. Mulla oli jatkuvasti jonkin sortin flunssaa, sanoon olevani streptokokkimagneetti. Kun äitee tuli käymähä, se laittoo heti läpiveron, etu- ja takaoven selijällensä. "Kuinka täälon näin tunkkaanen ilima?" se pahkulootti. Minä koitin eres siivota, ettei frouvan hianoho noukkaha haisisi... Toises rivis asuva emäntä ihimetteli mun nuhiani, notta ei sunkaan teillä siälä vaan oo homesta. "Ei sunkaan..." mä sanoon, mutta en teheny epäälyylleni mitään.

Rupesin siinä sitte tosiaan Epaa orottamahan, nuhieni välis. Flunssat vaan paheni. Oikian pualoonen korva rupes ensin humajamaha, niinku olis ollu rivitaloon pannuhuanehes, johona lämmitysputket ja ilimastoonti taikka joku tohajaa. Yskä oli kauhia, kerraasti olin hääräämäs keittiös, käännyyn ottamaha takavasemmalta yläkaapista jotaki, ja samalla tuli yskänpuuska. Se tais katkaasta kylykiluun, siltä se ainaki tuntuu seuraavan kuukauren aijan. Ei ruvettu rönkkeeraamaha, ku kerta orotin. Poika rupes painamaha vattanpohojaa, yskä paheni ja minä kulujin yäsitehis kaiken aikaa, ku alapää ei pitäny enää yhtään.

Korvaan soiminen senku yltyy. Vasen korvakin oli yhtyny kuarohon, oikia oli jo aivan kauhia. Pahimmillansa soli niiku olis samppanjavispilällä vispattu metallises kipos. Samppanjavispilän ja sellaasen metallikipon oon joskus nähäny kultasepän vitriinis, ikään en oo päässy sen sointia kuuntelemaha, mutta sellaaselta kuvittelisin sen kuulostavan. Lääkäri ei nähäny korvas mitään tulehruksehen viittaavaa, mutta söin mä ny siinä kummiski pari antipioottikuuria.

Ajattelin, notta kyllä ne lentsut sitte laitokselle jää. Tuli toukokuu ja yks yä rupes lapsivesi lorisemaha. Äitee tuli vartis parinkymmenen kilometrin päästä Vihtorille haltijaksi.  Kaikki meni hyvin, jaksoon puntatakin, vaikka hapenotto oli vähä heikua, ku noukkaa piti niistää kaiken aikaa. Epa syntyy puali kahareksalta.

Nuha senku jatkuu, ja korva piti mekkalaa. Yks aamu jouruun pysyä sängys pualehe päivähä, koitin siinä vähä jotaki sokerista mehua hörppiä. Viämisti niin armottomasti, luulin, notta mullon verensokeri liika alahalla. Isyysloma oli loppunu O`Malleyltä ja soli töis, mä jouruun soittaa taas äiteetä apuuhin. Olin koittanu olla jalakeella, mutta oli nii heiko olo, maailma pyärii notten pysyny eres kontillani pystys. Ku sain puhelimen luurin knakkuhu, konttasin hyysikkähän ja oksennin mustikkajukurtit pitkin seiniä.

Oli siinä nelijävuatiahalla Vihtorilla ja kuun vanhalla Einarilla äitee. Selevin päin konttaa ja yrjyää.

Ku mei kerta oltu naimisis, meirän piti mennä kunnantaloolle toristamaha, notta on se O`Malley meirän Epankin isä. Vihtori tuli polokutraktorilla ja me lykkäsimmä O`Malleyn kans vooron perähä Epaa vaunuulla. Puales matkaa mua rupes taas viämistämähä. Seremonia saatihi mitenkuten päätöksehe, mä jäin Epan kans puiren varjoho kunnantaloon pihaha, ku O`Malley lähti juasten, Vihtorin polokies viärellä voimaansa takaa polokutraktoria, hakemaha autua, jolla meirät sitte saatihi kotia.

Menin korvatautien erikooslääkärille kyselemähä, mikä mua vaivaa. Se luuras mua puurutettuhu noukkaha, nii multa pääsi pärskährös päin sen näkyä... Noloo juttu. Mutta tuli epäälys, notta mullon Meniéren tauti. Kuulokin oli pikkuusen alentunu. Sain lähettehen kuulokokeesehen. Sinne jäi menemäti, kun tuli kesä oikeen päällensä ja olimma pihalla palijo. Korvan soiminen lakkas. Eikä enää pahemmin sen koommin viämistänykkään.

Saimma tämän tuvan tehtyä, siinä joka talavisten nuhien keskellä. Soli kyllä kumma, nottei poijilla mitään kummempaa sairastelua ollu, mitä ny piäntä nuhaa. Aina oli korvakkin tervehet, ku käymmä kattomas teekoos. Piänempää asuntua rupesvat kunnan miähet remppaamaha, ku siälä saunas, meirän silloosen kamarin seinän takana, oli vesivahinko. Kappas vaan.

Minä pääsin nuhistani, ku muutimma tänne. Siälä isoommas asunnos asuu ny joku poikamiäs, sillon mustat karteekit aina klasin eres. Sei kuulemma palijo noukkaansa pihalla näytä. Tiätääskähä kukaan, jos se ottaas ja kuuppaas joskus homehen tähären päänsä johku pöyrän nurkkaha ja kualis? Miksi muuten se erellinen naapurin mumma meni niin hoterohon kuntohon, minkä tähären se oikee siälä kortteeris kaatuu ja kuali, oliko se syrän vai mikä? Nekin koitti aina siivota, jatkuvasti niilloli matot pihalla tuuleentumas, siivuamisesta mäkin luulin sen kolahruksen kuuluvan. Sitte oliki ampulanssi pihas.

Tämä kaikki tuli ny vaan miälehe, ku sen (oletetun) sikalentsun jäläkihi moon taas yskiny yskimästä päästyäniki ja oikia korva on ruvennu taas huutamaha. Välillä enee, välillä son hilijaa. Olis ny vaan hilijaa. Onneksi tätä samanlaasta jäläkitautia on muiskin huusholliis.