Mun paappa, soli sellaanen piäni miäs. Ei tuanu ittiänsä tykö, syrämmeltänsä oikia körttiläänen. Sanat putooli harvakseltansa, vaikka paljo sillä olis ollu asiaa. Nii paljo elämäsnänsä nähny.

Köyhän taloon poika, siskoonsa komennos, otti akan ja teki viis tenavaa. Siskoo siihen, että kuinka nuan kuivasta miähestä on niin paljo märkää lähteny, että viis kersaa on saanu aikaaseksi. Kasvatti ne Maijan kans niinku kerkes, paljo piti tehrä töitä, että sai kaikille eres kengät.

Soras se oli, katteli kiväärin erestä ja takaa vihulaasta. Piti kerran lähtiä linjasta takaasipäin vetäytymähä. Kaks porukkaa, Paavo havaatti, että naapurin poijat menöökin tuas toises porukas, mäpä meenkin kans. Se oikaasi äkkiää mettän läpi. Kerkes saara joukonhännän kiinni.

Toinen porukka jäi mottihi ja joutuu Siperiaha vankileirille. Paappa pääsi turvaha. Aika lailla ehjin nahoon sorasta pois.

Mummalle se kirjootteli siältä kirjeetä. Selosti, mitä kenttärovasti on kulloonkin saarnasnansa puhunu.

Se oli meijerin hoitajana. Pakkaanen oli niin kova, että polkupyärä meinas jäätyä, vaikka se töiren aijan oli lämmittelemäs meijerillä. Paappa rupes korjaamaha polokupyäriä, pisti pajan pystyhy ku autot tuli kans kuvioohin. Siitä tuli Seppä. Sepitti yhtä sun toista. Sähköputkenpätkistä ja taskulampunpolttimoosta se teki joulukuusehe valot. Vanhaa laija vekkarihi se laittoo valot kans, samalla tyylillä. Rautalangan noukas kiikkuu vissihi viäläki polttimo. Tepselistä vaa virtaa...

Liiketoiminta laajeni, pajan kylykehe tuli baari. Siälä on usiee likka päässy tyänsyrjähä kiinni. Niinku minäkin. Ohjeeksi paappa kertoo yhrestä baarilikasta jutun. Sanoo, että jos hän istuu takahuanehes, niin nottei nähny, kuka baarihin tuli, niin siitä likan tervehtimisestä ja palvelusta ei yhtään osannu sanua, onko se asiakas kuningas vai kerjäläänen. Notta niin olla pitää.

Olisko siitä pian kymmenen vuatta, kun paappa jäi oman autonsa alle. Aika menöö niin äkkiää. Soli yrittäny saara jalakaa jarrulle, ku auto lähti rullaamaha kohti laskuojaa. Eihän se ny onnistunu. Lonkkaleikkausten sun muiren kremppaan myätä autoolu jäi. Ny siälä koslas säilytetähä hellapuita.

Muutama vuasi sitte paapan muisti rupes heikkenemähä. Pari viime vuatta son ollu enenevis määrin hoivaosastolla. Joka syntymäpäivä non mumman kans ihmetelly kiitollisena, että kuinkaha kauan heitä meinathan täälä maallises elämäs pitää.

Ny se sitte tuli, eileen illalla. Sepän viimmeenen iltahuuto.