Mullon vaihteeksi lentsu. Yät menöö yskies, maanantaita vasten yälläki piti joka kaharen tunnin päähä nousta jaloottelemaha, ku heräsin yskänpuuskaha. Onneksi yhyrellä kertaa Tytti tajus mennä pihalle, nottei sitä tarttenu vasiten nousta päästämähä. Aamulla molsin saanu nukkua varttia vaille kahareksaha, mutta mikä liä oli tullu kellorariolle, se sai päähänsä ruveta puluputtamaha seittemältä. Se niistä aamu-unista.

Ilimootin itteni teekoohi, ajattelin, notta varmaha mullon ny joku pöpö, joka antipiootiilla tokenis. Vaikka mä oonki periaattees niitä kuuria vastaha, pelekään antipioottiresistenssiä sen verta palijo. Otettihi seeärpee ja nialunäytes ja ultrattihi poskiontelot. Ei mitää. Ei nii yhtää mitää! Elikkä moon periaattees terves, käytännös vaan nästyykiä ja kurkkukaramälliä kuluu. Tämä on vissihi sitä kummituslimaa, ku ei kerta testit mitää näytä...

Samana aamupäivänä ajoon sairaalanmäjelle, mulla oli treffit taas tatuooja-hoiturin kans. Molin koko matkan nii väsyksis, notten mä muista ajamisestani oikee mitää, tottapa moon tiällä pysyny ja muut pois mun tiältäni, ku ei autohonkaa uusia lommoja ollu ilimaantunu.

Arja tuli syämästä ja rupesimma suunnittelemaha färiä. Vähä keltaasta pitääs vissihi lisätä... eiku valakoosta... olisko se sittekki punaasta taikka ruskiaa? Ja aina koemaalooksen jäläkihi muutama minuutti oroteltihi, notta färi kuivaas ja näkis miksikä se muuttuu. Juttelimma puutaheinää, tyästä ja kissiistä ja tenavista ja ihimehiipparista, joka oli tormannu yhyren Arjan naapurin leikkimökistä, ku poijat oli meinannu sinne mennä. Siinä meni tunnin verran, ennenkä olimma tyytyvääsiä ja päästihi tikuttamaha färiä nahkaha.

Jos kuukausi sitte ei tikkaaminen tuntunu mihinään, nii ny oli asia muuttunu. Se tuntuu, ainakin sen teheryn "nännin" rintalastan pualella, kainalon pualella ei viälä mitää. Hulluunta oli, notta se tikkaaminen tuntuu mahanahkaski, siälä, mistä se nahka oli viäty! Siälä sentäs sai kärellä painella ja hiaroskella, ku ei "kikille" saanu mennä söhöräämähä. Tottapa sen mahanahkan hermopiuhat meni mun pääkopas sen verta takkuhu, notta mahaski tuntuu, ku riveelillä tikutettihi. Aavesärkyä.

Taikka sitte se mahanahka vaa ihan myätätunnosta, sijaaskärsijänä, kutaji. Jokatapaukses, "kikin" tunto on vissihi palaalemas! Ku ei ny sitte ouroksesta rupiaasi tuntemaha liikaa, notta rupiaa kaikki verhakki kraapimaha.

Molin teekoosta, tyäterveyshoitajalta, saanu sen päivän sairaslomaa. Olis se antanu tiistainki mun olla kotona, mutta ku meilloli tiaros turvallisuuskoulutusta ja muutenki mulla pitkä päivä.Lähärin kotiapäin sairaalasta, tiäs kuinka monen kaupan kautta... Kätehe jäi isoo selekätyyny sängylle, halloweenikynttiläkipot poijille, sypressit porraspäähän, saniaasta kukkapenkkihi, callunaa ja marjakatajaa ja mehitähtiä jouluistutuksihi (mullon sellaanen rottinkireki, mä otan siitä tähän sitte kuvan ku saan sen istutettua täytöhö) ja tuluppaanin ja amarylliksen sipulia. Red Riding Hood- tulppaania... kuinkas ne sais hyärettyä jouluksi? Ja ympärille piäntä valakoosta tähtikukkaa, mikähä se tuallaanen Chionodoxa Alba maharaa olla...

Ny mullolis taas vapaapäivä. Ei muuta ku istuttelemaha!