Viimme viikko oli aika haipakkaa. Kahtena päivänä oli kouluutusta, ja se vei sitte nii mehut, notta oikee! Pelekästä istumisesta menin nii rössööksihi, että loppuviikosta ajattelin, nottei mustoo vuasijuhulihi. Vaikka olin orottanu niitä ku kuuta nousevaa.

Mutta ku noli juhannusjuhulat! Sinne oli puhes laittaa kesäverhaa taikka sitte kansallispukua! Sovitin äireen tekoosta Härmän-pukua päälleni. Silloon vuanna -85, ku mulla oli sille käyttyä yksillä juhannusjuhulilla, tantun liirinkihi piti teherä vekkiä vekin viärehe, nottei se putua mun päältäni. Ny mä sain auaasta kaikki vekit ja silti olis pitäny teherä lenkki knappia varte! Tröijy ei olsi varmaha menny kiinni! Kuinkas sitte se pää-pää, ku mullon kersoja, olisko mun pitäny laittaa se tykkimyssy? Son nii köppääsen näköönen... Nauhat taas o liika flikkaaset.

Mä päätin laittaa vaa kukkatantun. Solis ollu nii kuumaki se kansallispuku. Rokata ny sellaanen päällä. Mulloli yks vanha veheriäänen kukkamekko, linkkapituunen, mä tein siihe lyhkääsen aluushamehe ja ompelin helemat yhtehe. Siitä tuli pallotanttu. Pitkä hilikku palijahille olokapäille, nottei allit nii näkyysi. Sitte kengät...

Jesta mä ravasin ympäri maakuntaa yksien kenkään peräs! Täältä kotokylän kenkäkaupasta otin sovittehelle kolomet kengät, kaharet samanlaaset eri kokua, ja yhyret erilaaset kolomatta kokua. Poijat otin makutuamariksi. Ne lynkkas heti ne erillaaset kengät, noli kuulemma tyhymän näkööset, ja vaan ne kukkaaset remmikengät oli järkevät. Järkevät?! No oli niis tiätenki varpahillen enee tilaa ku niis avonoukkaasis. Mutta 38 vai 40, ku ei kaupas ollu 39:ä? Pistin jo perjantaiehtoolla 40:set pussihi ja autoho, notta viän ne takaasi, mutta ku lauantaiaamuna viälä kokeelin 38:a, ei ne meinannu mahtua jalakaha!

Ne 40:set mulla sitte oli jalaas, kantapääs vähä tilikestä, nottei hölöskää. Viälä pitääs ne käyrä maksamas, ku teimmä avokaupat siltä varalta, notta paremmat tuloo vastaha. Ei tullu.

Isännälle ei ollu jussipaitaa, ja olisko tua laittanu jos olis ollu. Eihä se laittanu eres lippalakkia, vaikka mä eherottelin. Son joskus konhaallu, laittanu lippalakin nii syvälle päähä ku menöö. Son ku Pekko Aikamiäspoika, solis ollu niiii hyvä juhannusjuhulaluukki! Kukkaanen kravatti sai kelevata.

Yhyreksänsataa muutaki oli lähteny juhannusjuhulille, tammikuus kaharenkymmenen asteen pakkaases! Eepeen herrat oli kansallispuvun liivit päällä vastooksilla meitä, kylymää pukkas ovista ja me tärisimmä porstuan trasumatoolla kesäkletuus! Tarjoolijat oli pistänhet tukkansa vaalioolle patukoolle, ja elänkualenkukkaseppelehiä päähänsä. Suamineiron näkööset tanssijaflikat piti omaa souviansa parketilla ja yleesön seas. Saimma syäräksemmä, ruaka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Birgittakaakkua jäläkiruaaksi.

Siälä oli juantajana joku Jaajo, joka mun olis kuulemma pitäny tuntia. Emmä kummiskaa julijennu mennä kysymähä, notta mikä helekutti soot, vaikka mua yllytettihinki. Peräkamaris oli soittamas joku paikallinen bändi, jonka nimi oli Joku Paikallinen Bändi. Soli hyvä, voittanu jotaki bändikisojaki, soittivat hyvää ja tanssittavaa suamipoppia, ja mehä tanssiimma!  Se "me" ei koske O`Malleyta, se ku on periny sen puujalaan siältä Rannanjärven häistä, siltä sulhaselta. Oli sen sellaanen Suamineito kuulemma johonaki välis hairannu tanssimaha, voi ku olsin keriinny näkemähä... Mun oli pitäny siinä vaihees jo käyrä vaihtamas housut jalakaha, emmä osannu tantus tanssia, ja se hilikkuki oli aina tiällä.

Molin varannu hotellista huanehen, ku kerta halavalla sai. O`Malley piti vähä retkenä, notta ny oikee kortteeria ottaa, mutta ei se enää pannu hanttihi, ku mä lohoruttelin sitä, että ei sen pakko, kyllä mä varmaha siältä kämppäkaverin löyrän... Kaikki muukkin meirän kaupalta oli varannehet kämpän. Tuares avioparikin.

Hevooslikka otti ja meni vihiille kaikes hilijaasuures ennen joulua, nii salaa, notta mulle tuli miälehe, jotta tiäsikö se ittekään menevänsä naimishi! Mollaha oltu niiku ei oltaasikkaa, mitä ny vähä onniteltihi, mutta salaa vaihroomma sen normikämpän sviittihi ja tilasimma sinne samppanjapullon. Lahajaksi hankiimma yhtä sun toista hävytööntä, pantterikuvaasista käsirauroosta ruveten... O`Malley oli johonaki nähäny vaalianpunaasen ratsupiiskan, mähä innostuun notta sellaanen! Sitte se tuaa violetin! (Voi miähet...!) Laitettihi seki sitte lahajakoppaha.

Aamulla Lakeuren Ristin kello moikuu ku olis ollu suureeki hätä. Jalaat rakoolla kontiimma kuka mihinäki kunnos aamupalalle. O`Malley täynnä kansallistunnetta, ku oli saanu ittensä Suamineiron kans tanssia. Kaikilla kummiskin hyvä miäli mukavan illan jäläkihi!