Son taas pikkujoulukausi alootettu. Kaupantätien ku pitää aloottaa se vähä ennen muita, jos kerta meinaa.

Son tua valamistautuminen kovaa hommaa. Eihän sitä ny kehtaa samoos verhoos mennä kahareesti samaan ihimisten kans juhulimaha! Ensin meinasin laittaa sen saman tunikan, johona mä viimmeeteksi näyttäyryyn, mutta mun olis pitäny laittaa niihi muka-nastoohi lisää kynsilakkaa, ja mä tykkäsin siitä lakasta kyllä kynsisnäniki... Nii miksikö? No ku noli teräksen f'äriset ja mun kengät ja vyä oli pronssin färisiä. Eihä se ny passaa!

Samasta paikasta (PowerParkin päättäjääsistä) ostettu toppi oli viälä uuristamatta. Se vaan, notta vaikka siinä oli palijettinen etumus kaksinkertaasta kangasta, nii selekämys oli ku yhyrenkoon sukkahousuusta!  Jotaki mä tarttin sen päälle taikka alle, nottei jenkkakahavat nii näkyysi läpitte.

Torstaina olimma Blondin ja sen flikan kans tuala uurella "kantakaupungilla" shoppaalemas. Kaikki putiikit kiärrimmä nii notta pikkuflikan tuli näläkä. Blondi ettii kynsiihinsä koristehia, ja ku mä viimmeen tajusin, minkälaasista se puhuu, nii ostin sitte ittelleniki. Mutta se palijettipaita ei vaa meinannu saara kaveria. Viimmeen ostin sen allen muutamalla eurolla aluuspairaksi tarkootetun, mustan naruolokaamisen topin. Viälä ku hankiin samanohkaasilla naruulla varustetut mustaolokaamiset kikkiliivikki, (ei nekää onneksi ollu viittä eurua!) nii mulla oli jo kolomet narut viäretysten.

Eihä se ny kummiskaa ollu oikee pukevaa. Kalakkilaivan kapteenin hartiat tartti jotaki lisäpeittua. Olletikki, ku mun tukka jäi yhyren tyäkaverin, Heidin, joka on ny toristusta vaille valamis tukkalääkäri, laattialle. Oli se kuulemma tukkinu imurin. Mun tukka. Jäläjelle jääny sänki färjättihi tumman ja kuparin kirijavaksi. Blondi laihnas mullen mustaa nahkaasen näkööstä pikkujakkuansa, varooksi. Kotona ku kokeelin, nii soli vähä turhan harmaan musta, ei oikee passannu.

Lauantaina lähärimmä O`Malleyn kans sitte oikee maakuntakeskuksehe Östermyyraha. Poijat jäi kaharen kotia, yäverhoos pelaamaha tiatokonehella leeko-indiaanajonesia. "Tuakaaki sitte meille joululahajaksi..." ne pisti meillen listaa joukkoho. Eihä se lista pitkä ollu, mutta sitäki tyyrihee...

Kiärtelimmä yhyres sun toises nuarisoputiikis kattellen tarijontaa. Yhyrenkin ovella mä sanoon isännälle, että käyrähä ny tualaki kattelemas mulle jotaki kersaan verhaa... "Ekkö sä ollenkaa tajua, notta sä meet jo viirettäkymmenettä?" "SOU???" mä nauroon, mutta kyllä mua pakkas kylymätä: oonko mä ihan köppäänen, ku mä nuaren pari-kolomekymppisten kans meen pilettämähä, muka niinku yhtenä niistä?

Löyrin mä yhyren vaalian roosan färisen (sellaanen malva, taikka joku oikee hillitty, niinku vanahoos ameriikkalaasis valokuvis) topin, vaihtoerehoksi sillen mustallen, ja loppuviimmeen pitsisen poleronkin, tummanruskiaksi soli merkitty, mutta mun miälestä soli enee munakoison färinen. Ei se ny oikee oikia färi ollu mun kuparinruskiallen palijettipairallen, mutta ei kai sitä ny vauhris hoksaa. Maksoon siitä pitkin hampahin usiemman kympin.

Iltapäivä meniki sitte sovitelles. Son kuulkaa vaikiaa touhua, siinä pitääs olla joku niistä töllöttimen muatikuruusta apuuna, sanomas, mikä mällää ja mikä ei. Seittemän mais istuun tyyristä tällättynä, kynsilakka väskas ja Blondin jakku kainalos Avensiksen etupenkille, isäntä kuskina, ja lähärettihi hakemaha Heidiä joukkoho. Sen flikkakaveri oli justihi lähteny skootterilla hakoho sillen päällyspaitaa, mutta soliki menny jollenki toisellen laihnalle. Onneksi se Blondin jakku meni sen verhaan kans ku nenä päähä! Illan mittaha ne teki siitä kaupat.

Heidillä oli koira. Aivan lutuunen ameriikan kokkeri, Maire. Mä sain O`Malleyn kattomaha sitä, ku sanoon, notta tuu ny orottelemaha tupaha siältä autosta, ku ei Heidillä oo viälä paitaa päälle...juani se on piäniki juani .. Jos ens vuanna Maire sais vaikka pentuja, ja jos isäntä olis sitte vaikka kypsä ottamhan koiran...

Armin tyänä oli jo pöytä koriana. Armin tekoosta kinkkupiirakkaa ja Blondi oli teheny limevalakosuklaahytkyä, tuarehia mansikoota päällä. Joo, ei enää suamalaasia, noli espanjalaasia, mutta yhtälailla ne mansikoolta maistuu. Kovasti sitä söi ennenkä selekähänsä otti, oikee sai ittiänsä pirellä, nottei syäny muirenki erestä.

Yks meistä on lähärös joksiki aikaa naapuriyksikköhö myymäläpäällikkyä tuuraamaha, molimma hankkinu sille lähtiääslahajaksi kipukoukun, notta saa hartiansa hoireltua,  ja proppuja... eihän meirän kans mitää sellaasia pala, mutta siälä! Pärehiäki olis saanu olla, mutta lomalla ollu Hevooslikka oli menny justihi polttamaha hyysikkänsä ja ne päreet oli palanu siinä samas! Ruaskaa mei mistää tähä hätähä löyretty orijapiiskurin avuksi...

Menimmä sitte kattoho paikallisehe ravittemusalan firmaha Poperaa. Ohan tua ny nähty, erelliskerralla vaan niiren keikka oli jotenki lyhkäänen, ku itte artisti oli nii häjys kunnos... Mutta ny! Jestas notta oli Pate veros! Ääni kuluki ja saapas hakkas laattiaa ku joskus silloo ku Latosaares viälä kulijettihi, 80-luvulla, ku yks mun kaveri juuttuu niiren keikalla olokapäistänsä väkimassan joukkoho ja ajaantuu muutaman metrin jalaat ilimas... Huhhuh, ja väkiä oli nykkin huru mykke!

Oonkhan mä joskus ennenki sanonu, notta kyllä son sitte mukavaa touhua tua tanssiminen! Lauloomma Poperan joukos minkä kurkusta lähti, koko poppoo Heidistä, 19vee, Armihi, 63vee, näjimmä tuttuja ja sukulaasia, ja taas tanssiimma! Tungokses paaritiskille jonottaes joku (viälä!) vanhee miäs ankaras laitamyätääses lykkäs mua isoolla mahallansa vasten tiskin reunaa. Mä koitin varoottaa sitä kyynerspäällä, notta älä ny kiahnaa, mun palijetit pärkyää, mutta kotona havaattin, nottei varootuksesta ollu ollu apua. Keskeltä paitaa oli palijetit karonnu...

Serkkupoika ei vaa saanu kotiaviätävää tanssilaattialta. Koria poika, naurava suu ja supliikkiki viälä, kyllä son sitte kumma! Vai johtuuskoha se sitte siitä, notta mä, viittäkymmentä menevä sukulaastäti, halasin ku rookattihi ja  tanssiin sen kans samas ringis... Voi ei! Se on mun syyni! Kaikki naimaikääset flikkalapset kattoo, notta tua maharaa olla joku peräkammarin poika, hyvä ettei haltijan kans viihteellä! Nyt ens kerralla mun pitää pysyä kyllä erempänä... ja pistää vaikka joku vaalipaita päälle, johna olis sen kuva riveelis.

Pitsipoleroki oli saanu päihinsä, siitä näkyy lykky kyykkynhen ku otin sen pesukoneesta. Olisko hakanen tarttunu... mutta kyllä tympääsöö! Paljetit kylyvettynä ympäri tanssilaattiaa ja tyyrihis pitsis reikä! Mullon seuraavien pikkujoulukekkerien alla taas tyämaa ettiä ittelleni verhaa!