Pyhäaskaresta

No nysse Vilukissi oli lähärettäny mullen kirijan! Menin mainittemahan, notta mä voin ostaa sen vahinkotilauksen, nii tua mokoma palakittoo mua sen plokis kyläälystä sillä kirijalla! Aivan ku ei mullen olsi palakintua jo siinä, ku saan ittekseni naureskella sen toilaaluullen täälä konehen ääres... Kiitos vaa kauhiasti, Vilukissi, mä koitan korvata tämän sulle jotenki.

Aukaasin paketin ja lujin sen yhyreltä istumalta. Kauan aikaa tuumasin, notta annanko O`Malleylle sen lujettavaksi heti vai vasta helluntaina, mutta enhän mä malttanu olla lukematta sitä sillen äänehe heti ku se kaffipöytähä istuu. Oli siinä sen verran makoosta tekstiä. Niinku ny siitä kurkkunaamiosta, jonka ansiosta Juurakos ollaha imurootu jo monta vuatta pölynimurikauppiahan unohtamalla vehkehellä.

Tapetoonnistaki johonaki runos mainittihi. Siitäpä tuli miäleheni männä pääsiäänen. Olin siinä pitkänä perjantaina taikka kiirastorstaina saanu keittiön suurin piirteen järjestyksehe isännän suasiollisella avustuksella...

Äh! Alootethan ny sitte viiäälä kauempaa, mennähänkö ihan paapan kalsarien vaihron kautte? (Siältä mun mumma tapaa juttunsa alakaa..) Niih, ku moon meillä määränny kaapin paikan, nii oon ny tullu siihen tuloksehe, notta non tullehet väärähä paikkaha. Ny moon ruvennu pikkuhilijaa hilaamaha niitä uusihi paikkoohi. Alootimma keittiön ikkunapenkistä. Siitä nostimma loorat toistensa päälle ja kansi nousi silloon sopivallen tyäskentelykorkeurelle. O`Malley teki siihen viälä komiat pilasterikkin reunoohin. Viälä pitääs saara hussuttimet niiren ylähänostettujen looraan jättämään kolojen etehe.

Noni, olin siivonnu "remontin" jälijet, kello oli jo puali 12 yällä ku keksiin ruveta viimeen ja vihiroon pesemhän jouluvakstuukiaki pois pääsiääsen alta. Siinoli nii raakasti sanomaleheren mustesta, notta otin oikee karhunkiälisiänen ja konestiskiainaa, nestemäästä, sitruunanhaisuusta. Kyllä sillä ny jonninverran vastuuki valakes, mutta olis se pareeki saanu tulla. Jäliistä kuulin, notta ruakasuuta ja märkä rätti olis ollu paree konsti.

Toisella trasulla viruttelin konestiskiainaa pois tuukilta, ku rupesin kattomaha tapeettia siinä pöyrän takana, ku soli nii kovan pa- - tuhuruunen. Reippahalla kärellä pyärähytin trasua muutaman kerran tapeetilla, oikee vähä hinkkasinkin. Tuhurut jäi, mutta tapeetti valakes laakista.

"Minen sitte sekaannu tuahon tapeettihi yhtään, nottas sen tiärät!" O`Malley mulle hikeentyy. Hitto, eihän sitä ny nuankaa voi jättää... Mä kollasin seuraavana päivänä kaikki tapeetinloput, eikä tiätenkää justihi sitä keittiön keltaraitaasta tapeettia ollu jääny ku pari akuankan-sivun kokoosta palaa. Enkä tottamaar rupia ostamaha mitää uutta tapeettia, Vihtorin kämppähä jo piti yhyret tilata, ku hänelle pitää saara aurinkoosee kämppä.

Porstuanseinä on tapetootu vaalialla vinyylitapeetilla, sitä oli nippa nappa sen kaks vuataa, minkä verran molin keittiöstä keriinny tuhostaa. Kahta sorttia boordia mulloli ostettuna, mihkää en oo niitä käyttäny, paitti toisen kuvaasta mutta eri färistä on "kirijaston" seinän pystypaneelis. Mikä sekin olis yks tarina... No justihi se pallokuvaanen boordi oli ku nenä päähän siihe keltaraitaasen ja vaalian tapeetin välihi!

Pääsiäässunnuntaina, vaikka sanothan, nottei pyhätyällä oo siunausta, mä henkääsin syvähä ja rupesin hommihi. Poijat oli apuna vanhan tapeetin irroottelus. O`Malleykään ei malttanu olla tulematta apuuhi, ettimhä tapetoontilastaa ja vatupassia. Aika palapeli siitä uuresta tapeetista tuli, mutta hullu ei hukaa ja viisas ei puhu mitää... Boordit kiinni lairoolle ja pöytä etehe, son nii justihi ku tehty siihe! Iha ku solis ollu tarkootuski!

Mun pitää ny kyllä koittaa laittaa tähä oikee kuva lopputuloksesta...