Joulu tuloo nii kovaa notta aivan hirvittää. Ny on jo kymmenen luukkua aukaastu kalenterista.

Poijilla on kyllä suuree atventtiurakka: Pihakissi oli askarrellu niille leekojoulukalenterit, isäntä osti valamihit, minä ihan vaan suklaakalenterit ja sitte viälä pari perinteestä paffista. Son aika rumba aamuusin, ku ne esittelöö, mitä tällä kertaa luukusta putkahti. Ei muute ens vuanna sitte osteta kyllä leekokalenteria. Son vissi!

Moon koittanu saara huushollia jouluusemmaksi, siivonnu sitä mukaa ku on laattiaa taikka piironginpäällystää palijastunu roinan alta. Mulla sais olla jonkunlaanen ostoskärry matkas, ku mä keräälen tavaroota ja viän niitä oikeesihi paikkoohi. Lisäksi voisin valijastaa timpurinessun uusiokäyttöhö siivousessuksi.

Joulunaha pitääs olla kukka-asetelmia... Mäkin oon koittanu hyätää tuluppaaniista ja lumikelloosta jonkunlaasta asetelmaa, mulla on hiano kuparipöttiki valamihina mihkä mä ne sitte istutan, jahka non komiasti kukas. Siälä ne rehottaa korinhoitohuanehen laattialla.

Ku oikee tarkasti kattoo, nii nuas joiski näkyy jo sirkkalehtiä! Ai, eikö tuluppaani teekkää sirkkalehtiä...? No, pääasia, notta mun puutarhalitrani sentäs on komiasti kukas!

Osan kukista mä vein virkistymähä suihkun nurkkaha. Anoppi on vissihi purru kiälehensä... vai oliko se Dooris? Se ainaki o karsinu tuata palamua, onkhan se ollenkaa tervehellistä kaniille?

Asparaakkuksesta voi viälä joskus tulla hianohelema, kerkiääkähä ennen joulua, mutta tua risku, mihnä roikkuu enää yks lehti (emmä muista nimiä, soli sellaanen punakirjavalehtinen jännä, ei kuiteskaa värinokkoonen), sen taitaa saara siunata kompostihi.

Joulu- ja pääsiääskaktukset mä istutin samaha koppaha ja koristelin jouluuseksi. Son ny aivan sama kerkiääkö niistä ykskään kukkahan, ohan viäres kummitärin Meksikon-tuliaanen. Sei kuulemma sopinu tärin Kanariansaarilta ostaman lualan interiöörihin, nii se lähäretti sen mullen. No kukkaapaha eres joku aina mun kukkalooras.

"Miähen uskollisuutta" (rönsylilijaa) on koetellu sekä Dooris että Tytti, eikä mun harvakseltansa viriävä hoivaviättinikää oo sille oikee hyvää teheny... Sitte ku Moon Aina Halunnu Bonsaipuun! nii mä sellaasen ostin. Son vissihi jonku sortin fiikus, jolla on vänttyrä ja paksu juuri. Se vaan, notta mä unohrin sen pariksi viikoksi pussihinsa... sen leheristö vähä harveni. On siihe ny tulos jo koriaa uutta hiirenkorvaa. Kuinkaha siitä muatoolis puun näköösen?

Syränruukus on Heli-serkulta saatu tupahantuliaanen. Soli välillä varmaha kolome metriä pitkä, mutta hoiron puuttehesta aika kaliju, nii mä katkaasin sen. Eikhän se kevääsehen mennes oo taas friskaampunu. Sanokaa hep, jos muistatta tuan kukan nimen. Nimenki saa sanua.

Varmaha parahimmas paraatikunnos on Pihakissin pihalle paiskaama vehka. Sillä olis toinenki, jos joku haluaa, kaksmetrinen.

Eikhän se tästä. Tonttuja juurelle ja hilettä leherille, siitä tuloo melekee ku joulukuusi!

 

                                                           

Ps. Joku varmaha hoksas, notten mä puhu Penasta mitää. Nehän oli pihalla ketas kesän, molemmat puput. Syyskuun aluus rupesin ihimettelemähä, ku ei Pena tuu ollenkaan enää pökkimähä noukallansa mua säärehe, ku viän niille ruakaa. Istuu vaan hyysikkäpaikallansa taikka lontii pakoho. Dooris oli kuulemma sitä näykkiny puasta vihaasen oloosesti. Kattoon notta ompa se hassusti karvanajolla, niinku helema persustan alla. Viimeen otin perhooshaavin ja siappasin pakoolevan Penan sillä, vein kylyppärihin ja pesin sen pefan, notta näkis onko se pruikulla.

Siälä oliki karvootoon kohta, josta livisti milijoona toukkaa karvaan sekaha! Heti eläänlääkärille viästiä, notta mitäs ny! Siältä tuli vastaus, että ennuste ei oo hyvä. Koita saada kaikki noukittua pois, ja tuu huamenaamulla vastahanotolle.

Mä istuun Pena sylis kylppärin laattialla ja nypiin pinsetiillä toukkia yks kerrallansa pois, ne meinas karaata johkin nii mä listiin niitä niillä pinsetiillä... voi yäkyäk! Aina ku luulin, notta ny ne loppuu, käännin Penaa vähä toisehe asentoho, nii eikähä taas löytyny toinen milijoona matua jokka pinkaasi turkin uumenihi! Mä jouruun luavuttaa... Kattoon netistä kanin madoosta. Mun ei auttanu muu ku mennä kertomaha poijille, notta Pena jourutaha vissihi lopettaa.

Seuraavana päivänä mulla oli kouluutus, anoppi vei Penaa eläänlääkärille. Tarja-lääkäri oli kauhistunu, nottei hän oo ikään nähny näin pahaa tapausta, antipioottia vois koittaa, mutta todennäköösesti ei auta. Niin Pena sai sitte viimmeesen piikin...

Seuraavana iltana teimmä pihalle rovion. Poijat laittoo porkkanat Penan arkunvirkaa tehnehesehen paffiloorahan. (Vähä mulle tuli miälehe kanipaisti porkkanoiden kera...) Me surimma koko perhe siinä hautarovion ääres ja tuumasimma, notta ompahan ainakin toukka-piruulla ilikiä loppu! Ilta siinä meni, tuli jo yäkin ja vettä rupes tihuuttamaha.

Seuraavana päivänä kaivoomma tuhkasta luunpalat, laitoomma piänehen loorahan ja hautasimma.

Kyllä Penaa on ikävä. Ja miäles pyärii, jotta mitä olis voinu teherä toisin. Entä jos sen olis pistäny kaulaa myäti pussihi ja pyytäny appiukkua puhaltamaha tupakinsavua sinne, olisko ne toukat kuallu ja Pena hengis? Tai raidia, sehän tappaa taloos ja puutarhas, vai olisko Pena menny siinä samalla?

Son ny myähäästä. Son menny joka tapaukses.