Tein luakua jo ennen juhannusta. Moon kuullu, notta nuares heinäs olis paras ravintoarvo. Niitin sillä viikattehellani tuasta rantalutakosta, koitin vältellä niittuleinikkiä, sehän on vissihi myrkyllistä. Ainakaa karja ei sitä syä. Tua meirän karja, mihnä käy yks korvaan huiske, se ny ei nii palijo varmaha talaven aikana syä muutakaa.

Parina seuraavana päivänä kävin pitelemäs luakuani, tein lapohia, notta jos sitä pitääs saara suajahanki. Oli kovasti saresta luvas. Aina välillä ropsahuttiki muutaman piskon.

Kerkesin saara lapohittet suajaha kuivumhan. Teimmä sellaasen tilapääsen heinälaron. Laitoon pari trukkilavaa ala ja nostimma matontamppaustelinhen päälle, ja siihe kevytpressu suajaksi. Ei sitä telinestä oo muutoonkaa kovan paljo mattojen tamppaamishen käytetty. Heinät oli hyvä nostella sinne välijästi, aurinko sai paistaa ja tuuli tuivertaa. Ku satoo, verimmä pressunhelemat etehe.

Ny mä hajin ne pois siältä. Niitä tuli tiatokoneen loora, panaani- ja omenaloora ja leipäkonehen loora täytehe. Eiko nua kaks kania ny sillä pärijää talaven ylitte. Jos loppuu, kaupas myirähä heinää parin kilon muavipussiis.

Ennenvanahaa, silloon ku mäki oon ollu polokemas heiniä latoho, niihi laitettihi sualaa, heinihi. Mitähä varte? Pitääskähä munkin...