Meidän vielä nelivuotias (oottaa synttäreitään ku kuuta nousevaa) Einari tuli seittemältä mun sängyn viereen ja kysyi "arvaa miksi mua itkettää?" Syy oli se, kun oli ollu niin kiva uni, eikä olisi halunnu sen loppuvan ja kun siinä lopussa tuli vielä niin hienoa musiikkiakin, ettei hän oo ikinä kuullu!

Minäkin kuuntelen joskus unissani ennenjulkaisematonta musiikkia, samoin mun lähes sävelkorvaton äitee, jota harmittaa suunnattomasti, kun ei osaa kirjoittaa nuotteja, että sais ne mahtavat sinfoniat paperille!

Mulla on sentään kyky muokata uniani, jos ei muuten niin katton ne uudestaan, mieluisampana versiona. Täs joku aika sitte näin unta että olin lähdös matkalle, linja-auto odotti jo ja lapset oli viemättä hoitoon ja passi kateissa ja hyvä ettei uusimatta, ja mitkä kengät mä sinne otan ja hyvänen aika, uimapuku! Eihän mulla oo muuta ku se perstunu, jossa ei oo ees irtotissille taskua! Linja-auto lähtee!!

Heräsin kylmä hiki ottalla.

Kattoin kelloa ja totesin että on vielä aikaa nukkua. Se uni tuli uudestaan. Tällä kertaa laukku oli pakattu, passi tukevasti massis, poijat anopilla ja uikkariistakaan ei huolta.

Parin päivän päästä kattoin sähköpostini. Sinä päivänä, kun olin unet nähny, oli tullu joku ketjukirjeen tapainen, jossa oli linkki matka-arvontaan, Malibuun luksuslomalle...

Aurinko paistaa ja mä istun jukulauta sisällä koneen ääres aamutakki niskas! Eilen hain sata pihakiveä lisää agrimarketista, enhän mä ny ookaan ku 50 neliötä viime kesänä tuanne pihalle latonu. Eikä nua piisaa kyllä vieläkään. Mutta sainpahan nyt sen yhden käytävän kivitettyä, jos ei enää niin hiekka kulkeentuisi eteiseen. Mutta kantaahan nua poijat kyllä lapioolla sitä santaa ja rapaa tupahan...