Asuulin kaikenlaasta aamupäivän. Iltapäivällä piti töihin ja poijat anopille.

Einari rupes niin täpäjämähän sinne mumman tyä lährön kans, etten mä keriinny eres iltapäiväkaffia ittelleni keittää. Kauhia paikka, ja voi jos ei tyämaallakaan oo tuaresta kaffia pannus, kuinka mun töistäni tuloo yhtää mitää?

Aamulla ensimmääseksi pitää saara kaffia.

Sitte kymmenkaffit iliman muuta.

Pualisen jälkihin kaffi pistää ruaansulatuksen töihin.

Sitte iltapäiväkaffit, katkaasoo mukavasti vaikka minkälaasen tyärupiaman. Sen jälkihi on hyvä aloottaa tyät.

Ja iltaasen jäläkiruaaksi tiätenkin kaffia. Joka kerta vähä nisuakin. Ankkastukki ja muu pakkopulla menöö hätätilas, paree olis jos olis jotaki rasvas pyäriteltyä pullaa, taikka viineriä. Ihannetapaukses kaffin kans on jotaki makoosta marjapiirakkaa.

Onneksi puhelimet on keksitty. Laitoon Epan soittamahan mummalle, että keittää äireelle kaffit valamihiksi ku tuumma.

Kyllä teki terää!