(Kappas ku sopii tua otsikko... eileen illalla kirjootin pitkän postauksen justihi samasta aiheesta, ja sitte painoon pimiäs huanehes, kahta minuuttia vaille pualen yän, jotaki väärää nappulaa ja koko stoori häipyy ku piaru Saharaha...)

Oon viimeeseksi ollu töis viikko sitte torstaina. Perjantaina mä lakkoolin. On ny kokeeltuna sellaanenki konhotus, melekee kaikki muut alathan jo lakos on ollukki. Viikonloppu, maanantai ja tiistai mulle oli merkitty vapaapäiviksi jo aijat päivät sitte, ja mä olin suunnitellu kaikille viirelle päivälle tähärellistä tekemistä.

Lakkopäivänä mä traijasin halakopinua tontin ethelälairalta sen pohojaaslairalle. Son hyvä tuuleennuttaa niitäki välillä, viärivät haloot ei sammalooru... Viikonlopun olin ajatellu käyttää hyärykseni ensin silipaasemalla pois vanhat tapeetit Vihtorin kämpästä lauantaina ja sitte pyhänä tapetoora sen. Hahhah! Sitä luulis äkkiääki nyppäävänsä tapeetit irti, mutta ensi se kämppä piti tyhyjätäkki! Koko viikonloppu mulla meni liotelles tapeettia, nii jotta sunnuntai-iltana mä vaa verin oven peräsnäni kiinni, enkä oo sen koommin käynykkään siälä tyhyjäs kämpäs...

Arkina meinasin ruveta viimeen tekemähä näyttötutkintoja. Aukaasin konehen ja rupesin hommihi. Mutta parin tunnin päästä pistin konehen kiinni ja pistin ruksin ruutuhu "älä tallenna asiakirjaan tekemiäni muutoksia". Mä teen huamenna, ny mun pitää siivota.

Tiistaina en eres auaassu konesta. Mun oli ihan välttämätööntä mennä leikkaamaha ruusupuskat ja repimähä kukkapenkistä viiruhelpiä, joka makas siälä ku vanaha laattiatrasu. Ku olin kerta voimasakset kattellu käsihini, mä jatkoon leikkuuhommia. Menin koko ryteekön läpi, harvennin rankalla kärellä pajukkua, liika likillä toistansa kasvavia koivujaki vähennin. Alaoksia piti kans karsia, notta puilla olis enee voimia kasvatta pituutta, mutta mahtaako se toive valua mahalan joukos pitkin runkua mätikköhö...

Tontin ainua isoo kuusi on koko aika saanu kärsiä ittiänsä piremmän pajun kurmootuksesta, ja ny mä keksiin kuinka mä pääsen karsimhan siitä pajusta häjyt oksat; mähä naulaan lauranpätkiä runkoho ja kaahin niitä pitki ylähä! Joooo! Hyyyyvä ajatus! Sitä ei kuulkaa liki 80kilua nouse pajuhu, vaikkolis kuinka tikkahat puun kylyjes! O`Malley, jonka olin komentanu pehemusteheksi pajun juurelle, jos mä putuan, kysyy, notta jos hän hakis moottorisahan... Ei ny viälä, koitetha alumiinitikkahilta.

Pokasaha soimaha, käsivarren vahavuunen viismetrinen oksa piti saara poikki, ku ei kerta ohkaasempihi, ylempihi ulttunu. O`Malley tuli välillä sitkuttamaha, ku mun käsi väsyy, mutta sitä rupes hallottamaha, notta ku se oksa katkee, se tuloo sahuria ottaha. Mulla ei järki nii palijo päätä pakottanu, mä menin taas voorostani sahaamaha. Ku muaki rupes pelijättämähä, mä viimeen lupasin, notta haje ny se moottorisaha ja kaara koko puu, mutta kattokki, nottei se kaaru mun hortessiooreni päälle!

Nii vaa osas meirän isäntä kaataa viistoistametrisen pajun, nottei se eres hilipannu istutuksia! Mutta se oksa, jota alakaapäältä oltihi karsimas kuusenlarvaa harraamasta, se jäi kiikkumaha kuusehen!

Tuuliki oli tyyntyny, koitimma huikkia sitä apuuhi, notta kuusi eres vähä huiskuus. Ei, ei auttanu, vaikka huiskutimma rimoolla ja alumiinitikkahilla kuusta, notta kaarna vaa meni rullalle. Siälä se oksa kiikkuu haarastansa jumis ja karsii joutesnansa kuusenlarvaa. Viimeen isäntä väänti harjateräksen päähän koukun ja sai sillä verettyä karahkan alaha.

Son ny vähä toispualohoosesti kaliju, tua kuusi. Pitääskähä se leikata, trimmata spiraalinmuatooseksi... ei mahraasi mennä kauaa, ku se kuuppaas koko kuusi.

Jäläkien siivuamises meni aikansa, verin oksasilippurinkin hollille ja samantiän piänistin riskut. Siinähä tua ilta viärähti ja kymmenen mais tuvalle tulles hoksas kyllä hankkinehensa pahemmanpualoosen happimyrkytyksen; ei oo vissihi ikää ollu jalaat nii lyijynraskahat ja portahat pitkät ku viimeen saunan jäläkihi yläkertaha sänkyhy kontties! O`Malley jotaki viärestä eherotteli piristysruiskehia, mutta mulla oli jo taju kankahalla...

Ny oon kaks päivää ollu kouluutukses. "Kuinkas näyttötutkinnot, ootteko lähetelleet niitä?" Suvi kysyy. Enoo. Oon parhaani koittanu, notten vaa eres kerkiääsi niitä teherä. Joutaaha nua ny, ohan täs viälä elokuun pualivälihi aikaa. Mä teen ne sitte erellisiltana...