Tämä viikko aikaa lährettää yks "tutkintosuoritus". Näyttö, niinku usiimmat sen sanoos. Mulla on kovasti hyvästi pääknupis se, mitä mä oon siihe ajatellu. Mutta saarappa se kirijallisehe muatoho.

Mulla ei meinaa olla aikaa. Pyykkiä pitääs pestä, ja tämä huusholli on ku hävityksen kauhistus. Pihallaki pitääs keriitä teherä yhtä sun toista, ainaki tua kamarinklasin eres oleva perennapenkki pitääs peraata, ja sen järjestyskin on vähintääkin kyseenalaanen! Voisinki ottaa ylähä koko penkin ja hommata siihe vähä parempaa rapaa... Loppuviikoksi on luvattu sarestakin.

Huamenna mulla piti olla vapaata, meen aamusta verikokeehin Seinäjoelle, mutta illaksi pitääki ny sitte töihin, ku yks kesäflikka on hankkinu ittellensä lentsun. Pääsenkähän mä sitä lomaakaa aloottamhan perjantaina?

Keittiönkaappihi ku koittaa laittaa niitä Tippavaaran pilikkumia ja karottia, nii ovi ei mee kiinni. Ne olis aivan välttämätööntä järjestellä, ne kaapit. Ja lusikkalooras on leivänmuruja.

Jos mä ny kummiski priorisoosin sen tutkintomateriaalin, nii se vanaha tiatokones on tuala korinhoitohuanees. Muistaakseni. Sen päälle on kertyny aika pino mankeloomista orottavaa lakanapyykkiä, sen vois pitkästä aikaa vaikka mankeloora! Sitte ku se tiatokones siältä löytyys, nii son kummiski nii pölys, samoon ku pöytä ja laattia siinä ympärillä, nottei siälä voi tehrä mitää ennenkä sen siivuaa.

Sittehä onkin jo pian perjantaiehtoo. Pitääkö mun pyytää lykkööstä tualleki hommalle?