Pyäräältihin pikkutunniilla pilkkopimiäs piänes siäväs kotia. Olin taas ajatellu, että eikähän me voiraasi kymmenen jälkihi pian lähtiä kotia, mutta O´Malley heti mun ajatukseni tyrmäs: "Suahan ny ei saa kymmeneltä lähtemähä viälä yhtää mihkää!" No, olsin mä johku hyppöölle voinu silloon lähtiä... Mut ku oli niin mukavaa!

Tänäpänä ennen pualta päivää lährettihi hakemaha poijat mummalta, ja samalla vähä muutaki, niinku sipulia ja mansikoota ja yks eskoortin ropales. 

Perkasin sitte kotona niitä nyppymansikoota, ku anoppi tuli koiran kans meille käymäs. Pistin mansikat kattilahan ja tulelle, kansi päälle ja lährin esittelemähän meirän uutta krilliä. Sitte menin juattamahan ruusupuskia ja auseerasin siinä vähä muutaki.

Tuvalle palates muistin ne mansikat. Ne oli lähtenehet jo mua vastooksille. Liäntä oli hellalla, pöyrällä, valuu pitkin uunin luukkua ja räiskyy muutoonki ympäriinsä. Punaasta lillinkiä tursus uunin reunaan raosta ja klasien väliistä, jalkalistaan alta ja maton nurkasta.

Niinku ei täs ny muutoonki ottaasi pattihi, ku huamenna alkaa tyät eikä loman aikana oo tullu mitää oikee valamista.

Emmä keriinny eres Naisten Saunaa tai Sinkkuelämää kattoho!