Mut herätti kännykän viästipiippaus seittemältä aamulla. Pomo siälä mulle uukutti, Blondi oli lasta hoitamas kotona ja tarvitaas joku kymmeneksi töihin. Ja iltahuki perähä.

Ääh... Vihtori pääsöö pualilta päivin kotia ja mun oli puhe viärä poijat iltapäivällä anopille... Onneksi systeri on pakkolomalla! Pommitin aikani sitä puhelimella, notta se heräs. Se tuli sitte Konstan kans meille, notta pääsin töihin. Silloon on taottava ku rauta on kuuma, vai mitä?

Oon ny tullu kotia. En ottanu vastaha yhtä muuta tyätarjousta. Olisin saanu satasen yältä. Olisko mun kannattanu...? Sitte ku mun pitää taas aamulla tuahon leipätyähän, nii mä en varmaha olsi jaksanu. Vähä mua pelijättiki... ja toisahalta, olishan se ollu kokemus!

Ni mitäkö mun olis pitäny yällä teherä? Myyrä kalaa helevetin enkeliille! Tulin kalakauppiahalle trossanneheksi, notta mä osaasin kyllä paremmin kiäliä ku heirän heikko enklanti, nii nehän meinas mut ottaa remmihi täksi yäksi! Non menos kalaa kaupittemaha Harley Davidson- kokoontumisajoohin Seinäjoelle, eikä niiren kiälitaitoonen myyjätäti pääsekkään töihin tänä yänä. No, ne saa ny sitte puhua itte käsillä. 

Vai viäläkhän mä kerkiääsin... hitto, näin se jää elämä elämättä, nukkua ny jukulauta komiana kesäyänä!