Jos hirvikoira ei ymmärrä hirvien päälle mitää, sillon suuri vaara tulla polokaastuksi mättähäsehe. Niin on ny käymäs yhrelle tutun koiralle, ja O`Malley rupes sitä surkuamahan. Se kysyy multa, että nii haluaksä koiran. Noo, joo, miksei...

Olin mä kyllä ajatellu sellaasta seurakoiraa, niinku spanielia taikka jotaki terrieriä, tai sitte oikee isua, niinku irlannin susikoiraa tai berhanttilaasta. Ja toisaalta, mun miälestä paras koira on mahrollisimman pitkälle maantiällä jalostettu. Mun kotona on ollu sellaasia, ja ne on sitte viisahia ja suurisyrämmisiä. Yks sellaanen kualiki syrämmen laajentumahan. Nojoo, se oli sillä elintasotauti.

On siälä ollu yks mustavalkoonen silkkikarvaanenkin koira. Se tuli meille kulkukoirana, sen isäntä oli päättäny päivänsä ja tämä Yvette jäi klapajamaha kylille äiteensä Netan kans. Netta kuali, ja suamenkiälisten suus Yvette perii äiteensä helepomman nimen. Tämä uus Netta sitte kuluki mettäs syären mustikoota ja pikkuriistaa, niinku myyriä ja piisamia. Joskus joku meinas sen ampua, mutta Netta paiskas seljällensä pyssymiähen jalakaan juurehen, niin ettei kukaan raaskinu sitä lopettaa. Se oli niin kaunis ja sulavalinijaanen koira, ja me luultihi, että son joku karjalan karhukoiran ja "lassien" jäläkeläänen, ku oli niin kova paimentamahankin.

Sitte, vuasia Netan kualeman jäläkihin, mä äkkäsin sen ollehen bordercollie. No sehän on rorultansa mahrollisimman sekarotuunen, alakaa päältä, sitä on jalostettu vaan älyn ja paimennusominaasuuksien perusteella, ei miksikää muatovalioksi. Vaikka Netta kyllä oliki.

No kuinka mä ny sitte ottaasin vaivookseni harmaan norjalaasen?  Ja mihkä mä sen pistääsin, eihä sellaasesta paksukarvaasesta oo sisäkoiraksi? Se kai O`Malleyllä oliki, eipähä tarttisi pelijätä parketin pualesta. Pohojoospääryllä vois tiätenkin olla juaksunaru, se sais ravata taloon etu- ja takapualelle, mihnä ihmiset kulloonki olis.

Lenkkikaveriksi siitä varmaha olis, on nii viraatoon olo kahta kättä heittään kulukia kylällä. Joskus on pelijättänykki, ennen kännykkää mä saatoon lenkkeellä kivi kouran pohjas. Sairasta. Mutta koiran kans ei tarttis pelijätä. Saiskaha sille valijahat, se sais vetää tyäksensä vaikka halakoja puupinolta saunaha. Tai poikaan rattikelekkaa talavella. Kerta väkeviähän tuallaaset koirat on.

Kopin se tiätenki tarttis, ny sillon vanaha pakastin koppina. Saiskaha sitä laihnalle ens hätihi.

Olis siitä kyllä vaivaa. Ja tuliskaha se Tytin kans toimehe? Ettei Tytti ota nokkihinsa, ku taloohi tuaraha uus passattava. Silloon, ku Vihtori syntyy, Tytiltä lähti karvat, soli niin loukkaannuksis.

Aksu. "tuu Aksu, tänne, Aksu, tseh!" "AKSU, EI!" "Hyvä poika..." Miltä se maistuus suus... huikkia pitkästä aikaa koiralle. Son jo aikuunen koira, viäläkhän se oppiis uusille tavoolle. Kuten, että kissa ei oo Vihtavuaren mannekiini.

Lupasin tänä viikonloppuna päättää. Varooksi ostin kaappihi kangen koiranmakkaraa.