Vihtori oli ajellu appiukon ruohonleikkurilla. Päältäajettavalla.

Isänsä tapas tenavana parturoora ruahosipulipuskia. Poika pani paremmaksi. Päästi omenapuun ylitte. Isän vahingot tuli kello kaulas, tämä ei. Vihtori tykkää ompuusta. Niinku ruahosipulistakin.

Piränkähän mä nyt sitte itte sen rinsessaliljan, jonka Tolkista ostin anopille, ja hajen sille Sariolan. Kyllä se vähä puhuu eileen, että niihin ruukkuihin pitäis jotakin kukkaa hakia... Kälykin oli lohrutellu poikaa, että onhan mummalla ja paapalla viälä kaks omenapuuta, kuka ne kaikki jaksaas syärä jos niitä kolome olis.

Olis sellaanen rinsessalilja kyllä kauhian hiano siinä mun harmaas maljamaises ruukus tuala meirän kaiteettomalla parvekkehella...