Tuas oon kattellu niitä nelijää jätessäkkiä, mihinkä veikkoo oli meitä varten sullonu vintinpäältä löytynehet soranaikuuset leheret. Ja vanahemmakkin. On Vaasaa, Amerikan Suometarta, Opettaja-lehtiä, Radiokuuntelijaa sum muuta. Jokuunen kirjes siältä löytyy, Iitan siskoo oli sille lähärettäny Ameriikoosta.

Osa leheristä on niin haperos kunnos, notta parahiti ne täyttääs paikkansa johonaki paperimassataireteokses. Vois jostaki silipusta teherä kollaasinkin, vaikkapa naamarasvamainoksista. Joo, dekupaasilakalla johku peilin kehyksehe (tähän ny pitääs laittaa sellaanen rekisterööty tavaramerkki- hymiö...)! Traktorimainoksilla vois tapetoora autotallia! Ehejimpiä aviisia pitää tiätysti kohorella niille kuuluvalla kunniootuksella.

Mikä kunniootus niille muuten kuuluu? Toki siihen maailman aikahan lehtiä ilimestyy vähemmän ku nykyään, mutta onko ne silti muuta ku sitä samaa paperia mitä nykyään viärähän tonnitolokulla paperinkeräyskonttiihin? Haaliiko saran vuaren päästä joku hiki ottalla nykyysiä pohojalaasia, ilikkoja ja hesaria, taikka jotaki piänilevikkiistä Härmättiä. Eiku Komiat-lehtiä. Pistääkö ne raamiihi vaikka Avotakkaa niinku minoon suunnitellu (huom...) laittavani Wendeliini-kantisia Kotiliäsiä? Viimeesin Deko oli kyllä saanu hianot kannet, mattalakatut mustat...

Samoon ku valokuvat. Ny me paapotahan hiirenpaskalle haisevia mustavalakoosia taikka "seepia-färisiä" kröpelöreunaasia kuvia, vaikka nolis murtunu monesta kohtaa, eikä me eres tiättääsi, ketä ne kulissiis tosisnansa pönöttävät ihimiset on. Ja säilötähän omia kuviamma, joita on tuhansia piirongin looris, järjestellähän niitä alapuumiihin ja saaraha hepuli, jos pikkutenavat kualaa ne pilalle.

Vireolle pistetähä kaikki ihimisen elämän käänneskohorat. Syntymä, kotiatulo laitokselta, ensimmääset voorokauret melekee nonstoppina, ensimmääset hymyt, hampahat, kiintiät ruaat, syntymäpäivät... toiset syntymäpäivät, kolomannet... Eikä niitä koskaan joutta kattella, ku elämä menöö eteheppäin. Mitä järkiä on istua töllöttimen ääres vahtaamas elettyä elämää ja jättää elämättä nykyystä päivää? Voishan sitä tiätenkin pistää vireokameran kuvaamahan viärestä, ku me vaharataha vireokameralla kuvattua eilistä päivää...

Ja tämä plokistania sitte. Tällääsiä syäpälääsplokia, niinku munkin omani ainaki alakoo, näitäki on varmaha satoja. Päiväkirijooksi laajennettuja, taikka huumoriplokia on tuhansia, samoon ku harrastusplokia. Kaivelooko jokku nörtit näitä sitte saran vuaren päästä bittiavaruuresta, ja säilöövät suurella hartaurella Riihimäjen apilankuvaasihi klasipurkkiihi, atamoonia päälle?

Kovasti non ennen vanhahan tullehet eläneheksi iliman, notta niillon ollu yhtäkää rokumenttia siitä, notta non elänehet. Tyän jäläki on riittäny. Hulluummista ja hurskahimmista on tehty lauluja ja lekenroja.

 

Asiasta airanseipähäshen: Maanantaina molin töis, ku kerta sairasloma loppuu. Eileen mulloli jäläkitarkastus, Minna oli kovasti tytyväänen kättensä töihin, niinku kyllä minäkin. Arvet on parantunu tosi hyvin. Oliskahan sen etanavoitehen ansiosta, mitoon ny viikon verran niihin laittanu... Sain Minnalta jotaki silikonivoirestakin niihin, en viälä oo sitä koittanu. Pitääs oikee testata, kummalla rasvalla tuloo paree lopputulos. Muutama sulamatoon tikki otettihi pois, kikin alapualella onkin ollu ouron kröpelöönen arpi. Se silis kerralla! On tua mahakikki viälä kolome senttiä korkiemmalla ku vasen, oikia kikki, mutta meinasvat ne, notta se siitä puales vuares laskeentuu viälä. Sitte saaraha mällätä nyppy oikialle kohralle.

Mutta ku mun mahanahka on viälä niin kipiä, notten mä saanu eres tyäverhoohin kuuluvia housuja jalakaha, vaan jouruun olla verkkariis, ja töiren jäläkihi mun piti kulukia taas ihan taitoksis. Anoppi oli poijilla haltiana, ku mä tulin illalla puali kymmenen jälkihi kotia, ja kattoo, notta ei musta taira olla tyämiäheksi. Sanoon Minnalle tuallaaset terveeset, nii se kirijootti mulle viälä kaks viikkua sairaslomaa lisää. Mä en ny olsi niin piitannu, täälä kotona mä sitte jouran kuunnella, notta ottaaskaha mua ny mistä kipiää milloonkin.

Ny onkin sitte eilisiltapäivästä ruveten nahka ollu yhtä kipiä ku toisella viikolla leikkauksesta! Onkohan tämä psykosomaattista... Vatta on ku rumpu pinkiä, pullollansa taikka turvoksis, ja navan ympärystä on arka. Yällä ku nousin ottamaha yhyren jäläkihi panarollia, notta saisin kivulta nukuttua, nii viälä venährytin mahani siitä kohrasta, mistä on se lihanpala verisuaniinensa otettu. Nii mä ainaki kuvittelisin.

Pakkohan täs ny on kuntohon päästä! Mun pitää kaivella jostaki kaapin perältä jumppadvd. Pilates for Dummies...