Mulloli vapaapäivä. Sain levitettyä rapaa perunamaata varten ja harasin tulevan kasvimaan. Sitte keksiin lähtiä hakemahan äiteeltä siihen kasvia.

Poijat autohon ja Murrolle. Lapio toisen ja talikko toisen akan kätehen ja kaivettihin ylähä pari mustaa viinimarjapensasta ja ruahosipulipuska. Sitte käytihin raparperipuskan kimppuhun. Kesken ähinän Kolli soittaa Hellanmaasta että hänet pitäis siirtää Ylihärmän kirkolle, mihinä oot?

Jesta että voi olla yks puska lujas!

Nousi se viimein, autonperälle vähä äkkiä ja kersat tulppaanikimppuineen penkkiin. Vihtori oli keriinny laskia siinä tuvan seinustalla olevat tulppaanit, niitä oli 238. Lisää oli erinäisis penkiis. Äitee on joskus laskenu narsissinsa, niitä oli hiukka vajaa tuhat.

Talla pohjaan ja piäni rukous ylähä päin, notta ei käysi köppääsesti. 80-merkit vilahti vaan ohi, ku mittari näytti toista sataa.

No, ku saatihin kolli onnellisesti kotia, sen piti lähtiä toiselle pellolle. Mitä liä tekemähän, hakemahan jotaki, en keriinny kuulla. Tai sisäistää. Miätiin sitä anopin parsaa... Niinpä ajoon sinne, Einari oli jo matkan aikana nukahtanu takapenkille. Vihtori vei mummalle tulppaania. Ja mä menin hairaamahan parsapuskaa ittelleni...

Jesta että voi olla toinenkin puska lujas!

Huamenna mä laitan ne maahan. Voi ku tämä kevät on kivaa aikaa!