Syksy se on, sen hoksaa siitä, että rupiaa innostuksis kaikenlaasehen uutehe konhootuksehe. Talaven hoksaa sitte siitä, että ne konhaalut pikkuhiljaa jää. Moni harrastus olis kyllä omialtaanen jatkettavaksi läpi talaven, niinku esimerkiksi kaikemmaailman liikuntaharrastukset.

Mut sai tyäkaveri ylipuhuttua sellaasehen jumppahan, notta siälon melkee pakko käyrä, vaikka olis pää kainalos. Ei sunkaan muutoon, mutta ku se maksaa nii sairahasti, että o pakko koko rahan erestä sitte jumpata.

Viime maanantakina ensimmääsen kerran makasimma isoon liikuntasalin kylymällä laattialla, ilimastoonnin tuivertaes tukkaa. Pilates tuntuu olevan kaikkia muuta ku hikijumppaa. Mulloli silloon flunssa alakamas, ja siälä se kyllä sai puhtia ittehensä. Hengittää piti muistaa oikee päin, este sisälle ja sitte pihalle, ja jalakoja taikka käsiä tai päätä heiluttaa sen hönkäälyn taharis. Mä en oikee tiärä, mihinä välis olis saanu niistää, ja olisko silloo pitäny hönkiä kuinka päin... No eikhä se ens kerralla seleviä.

Mä kyllä tunnin lopuus rupesin epäälemähä, käykö mun ollenkaa käyrä koko pilatekses! Se nimittään tuntuu oikiasti vattalihaksis, ja mä aloon pelijätä, notta jos mun "täyrellinen kuros", elikkä se vattafläski ottaa ja hupenoo syksyn aikana vallan olemattomihi! Mistäs sitte mulle kikki silipaastaha!? Soitin sitte sairaalanmäelle, ja puhelimehe vastannu naisihminen tohritti mua, että ei sen fläskin kuinkaa käy. Lihakset ne vaan treenaantuu ja on sitte nopiempaa taas leikkooksen jäläkihi kunnos. Sanoo ittekki käyvänsä pilatekses, tiäsi mistä puhuu.

Pitää muistaa ens kerralla ottaa tikkatakki joukkoho ja villahousut... pipokaa olsi pahitteheksi.