Lujin tuas päivän aviisia. Kun tarttoo vasta illaksi töihin, nii kerkiää senkin lukia. Siälä oli uutinen, notta jokku ruattalaaset on keksinhet liikeirean: My Netwill.

Siinon ny mulle vastoos äänehe lausumattomille ajatuksilleni! Moon monta kertaa ajatellu, notta kuinkaha Tupakissin käyrähä, ku musta aika jättää. Jääkö se kartanolle ja pittiavaruutehe mouruamaha, niinku kesäkissit mökkirantaha? Joku sen aina rookaa sitte kuistiltansa, se koluaa talavisin lintulauroolta talinpalat ja tonkii roskapönttöjä taikka keittiökompostia. Joku kesä saattaa löytyä Tupakissin näköösiä villikissinpenikoota puarin alta, sähiseviä takkuusia kirppusäkkiä.

Siälä luvattihi lähärettää, vissihi mun pualestani, valittemihini sähköpostiosootteesihi viimeenen viästi. Minkähälaanen solis? "Sori ku mä en enää ota yhteyttä taikka vastaa sun meiliihis, mullon ny muuta menua. Soita vaikka kirkkoherranvirastoho, mut voi tavoottaa viälä siältä"... Ei hyvä, ei hyvä. Tuataha pitää ny oikee tuumata.

Naamakirjastaki mut poistethan, jos mä nii haluan. No, siältä vois poistaa sen vaaliansinisenä palelevan pölökkypään kuvan jo ny, laittaas joku tairollinen ihiminen sinne paremman kuvan. Kuinkaha mones paikas musta onkaan jo jonkinlaanen jäläki?

Tupakissin persoonallisuus pirstalehina pittitaivahan tähtinä.