Puutarha oli mahtava, siisti muatopuutarha. Oli niin varhaanen kevät, ettei siälä viälä ollu paljo vihriää, eikä mikään viälä kukkinu. Juhlat oli tulos, sitä piti koristella.

Ostoosia leikkoruusuja pisteltihin paljahasehen multahan pystyhyn käytävän varrelle. Vaaksan väliin. Kyllä tuli koriaa! Mutta käytävää oli viälä kolome metriä yhtehen suuntahan ja pari viälä portille. Ruusut loppuu kesken.

Me laitettihin multahan kaivettuuhin piänihin koloohin kaakunpaloja. Vaaliaa kuivaa kaakkua. Ja kun se loppuu, tökittihin sille parille metrille muavisia kaffilusikoota. Mä sain homman suurinpiirteen tehtyä ja nousin ylähän kyykystä, mä löin pääni leikkikeittiön hyllyhyn. Ja voi kauhistus! Sen päällä oli villasukka!

Mulle tuli niin kiirus komentaa kersoja siivuamahan roinansa, että heräsin.

Ei sunkaan tua mun painajaanen vaan meinaa, että meille tuloo viarahia? Pölynimurin letku lojuu tyhyjän panttina porstuan laattialla ja ruakapöyrän lavittoosta on tehty joku leiri keskelle olohuanetta, jumppamatto leirin permantona ja teipatut kuulakärkikynät jonakin ... vakooluantenniina?