Kunnioota isääs ja äiteetäs, notta kauan elääsit maan päällä. Mitähän tua on mulle tänä päivänä tullu miälehe, töis ja kotona.

Ku puriin leipäkuarmaa, mulle pölähti siihen sellaanen vaahtosammuttimen kokoonen apulaanen, töpäkkä pikku-ukko. Soli justihi sopivan korkuunen lykkimähä muutaman leipälooran korkuusta rullakkua, mun ku pitääs kulukia takapuali pystys sellaasen kans. Kehuun, notta kylläpä susta tuloo hyvä kauppias ja kiittelin avusta, kun isänsä naureskellen vei poikaa jatkamaha ostoskiarrosta. Viälä kassaltaki poika livahti "leipätöihin", ku ne oli häneltä kesken. Kova oli tyäinto pikkumiähellä, itku pääsi, ku piti lähtiä.

Siihen tuli pualituttu mumma. Sitäki tilannes huvitti. "Kyllä ne on hupaasia, mutta on niistä kovasti vaivaakin" tämä monen, jo aikuusen lapsen äiti sanoo. "Ja sitte ku niille tuloo uhmaikä, ja murrosikä, voi kauhiaa!" se jatkoo, ja mä myätäälin, niinku asiakaspalavelijan kuuluu. Sitte se antoo mulle hyvän neuvon, oikeen kärellä alahappäin esimerkkiä näyttäen: "Mutta jos on voimakasluantoonen vanhempi, niin voi alistaa ja nitistää, nii ei niille sitte murrosikää tuukkaan! Ne ei uskalla!"

Nojoo, ilimankos sen keskimäärin keski-ikääset sinkkutenavat ei ihimisiä tohori silimihi kattuakkaan, vaikka ihan kunnollisia, mukavia ihimisiä ovakkin...

Ja erellises postauksesnani mä laitoon meirän miäsväkiä kurihi ja frouvan nuhteehin...  aika näyttää, kuinka pahoon mä menin kasvatustyääsnäni mettähä.