" Kyllä se mummiälestä sais olla vähä ylempänä... vaikka tuas."  "Eikös soo ny vähä liika korkialla, kattotaha ny mittaamalla..." sitte se piirtää tussilla viivaa mun rintalastaha ja rupiaa mittoomaha. On se kuulemma puali senttiä korkiemmalla ku toinen, mutta ku peilistä kattuen son justihi oikialla korkuurella. Mun kikinnypystähä täs on kyset, mä päätän, notta se saa ny olla kyllä tuas.

Minna piirtää siihe silikooninypyn ympärille tussilla katkoviivaa. Siitä ruvetaha leikkoomaha. Mut pistethän maate laverillen ja veheriäästä tuukia silimille. Teipathan leikkupaikan ympärillekki tuukit ja pestähä iho. Vissihi se puurutethanki, mutten mä mitää tunne. Siinei oo tuntua pinnas, mun mahakikis. "Sano heti jos alkaa tuntua terävää viiltoa, niin laitetaan lisää puudutetta" Minna huikkaa tuukin takaa. Ei tunnu, ei mitää muuta ku niiku sormella vähä pökitääs. Tähären muatoosen viillon se vissihi siihe teki, ja rupes sitte kräätäröömähä sakaroosta nyppylää.

Minkä tähären mun sitte pitää nii raakasti jännittää? Jalaat vispaa, varpahta oikoosena ja kipparas... Käret hikuaa farkun taskuus, sinne on unohtunu ruttuusia nästyykiä, niiton hyvä puristella. Hartiat on kiriänä jännityksestä, ei tee hyvää alkavalle mikreenille, ei.

"Sulla on sakset väärin päin, koitas ny kääntää ne." "Elinaki sanoo nottei silloo mitää väliä kuinka päin non, ei soo mulle luantevaa toisapäin" Arja yritti vängätä vastaha. "Mutta ethän sä näe, mistä sä leikkaat, ku sä käännät ne sakset toisapäin nii sä näjet!" "Näinkö?" "...eei, tua ny näyttää luonnottomalta, näytäs ny..." (herttintähäre, tiätääkhä ne ny mitä ne teköö...) Arja luuras tuukin takaa silimät nauraen "kyllä me saaraha langat poikki vaikka sakset oliski vääri päin, älä murehdi" .  Viimeen Arja vissihi oppii leikkaamaha niinku Minna tahtoo ja ne sai viimeesenki tikin paikoollensa.

"Haluatko sä katsoa millainen siitä tuli?" "Pyärrynkähä mä..." "Paree son täs makuultansa pyärtyä ku kotona peilin ääres" Siinähä se törötti. Pualta korkiempana ku toinen, aito. "Se laskeutuu samanlaaseksi, ei se tuallaaseksi jää" Minna kiiruhti seliittämähä ku näki mun säikähtänehe ilimeheni.

Fyllit ympärille viikoksi, nottei se linttaannu kikkiliiviis. Elokuus mennähä sitte saamaha siihe färiä ympärille. Rupiaa mahakikki, tua hassun näköönen pyllykkä mun riveelillä, Tähtitorninmäki, näyttämähä pikkuhilijaa oikialta kikiltä.

Ny jo siihe rupiaa suhtautumaha niinku toisehenki, aitoho. Muston tulos vissihi taas akka.