Riisipelloolla röykkiöittäin rumihia. Nälkääsiä, kodittomia ihmisiä raunioiden välis. Sotilaat tupakilla tankkien viärellä.

Kun ottaa huomioon, että ne sotilaatkin on jonkun äireen lapsia, ihmisen poikia. Missä meni vikaan, mikä teki niistä tunteettomia, välinpitämättömiä ihmisten hädälle? Mikä saa nuaret miähet menemähän Burman sotilasjuntan alaisuuteen, tottelemahan käskyjä jotka huonontaa oman maan kansalaisten oloja? Omien sukulaisten, ystävien...

Sotilasjuntan johtajatkin on tavallisia ihmisiä. Ollu.

Koulus oli kirjooteltu jossain yhteydes hartaimpia toiveita. Lähes kaikki lapset oli toivonu, että maailmas ei sodittaasi ja että kaikki katastrofit olis historiaa.

Yks poika oli toivonu, että peruna poistuus maapallolta. Makaroni on hyvää...

Keep it simple!