Jos molsin ny koulutaipaleheni aluus, nii mä ottaasin ensimmääseksi viarahaksi kiäleksi tiätenkin enklannin, mutta toiseksi en ottaasi kyllä varmasti ruattia. Sen vois ottaa kolomanneksi. Tai saksan/ranskan/espanjan.

Toiseksi kiäleksi mottaasin venäjän. Siälon niin raakan monta ässää ja tsetaa, notta ne pitääs jo piänenä opetella. Ja sitä kiältä ny töisnänsä tarttis. Yks nuari venälääsäiti on justihi saanu toisen flikan, enkä mosannu ku englanniksi sitä onnitella. Vauvan isällä kyllä tuntui juttu luistavan englanniksikin, kovasti onnellisna se esitteli mulle kännykästä vauvelin kuvaa. Äitin enkku oli vähä kankiempaa. On niitä itänaapuria muitaki täälä töis, ja monasti tekis miäli eres hinta sanua niiren omalla kiälellä. Ja kiitos ja olehyvä.

Mutta ku ei joka asiakkahasta heti tiärä, onko ne venälääsiä ollenkaan, virolaaset ny osaa suamia, mutta sitte ku on romanialaasia ja pualalaasiaki... Kovan on kansaanvälistä.

Ny kun poijat meni enoomiähen joukos mummalle, mä istuun konehen äärehen ja auaasin sanakirjan. Ny mosaan eres numerot ja pronominit... Olehyvä on viälä vähä hakuusas, mitä muatua mun mahtaa pitää kassalla käyttää.

Ku ny vaa kehtaas ruveta käyttämhän uutta kiältä, ettei ne naura mua tiskin alle.