... vaaaan nyt se on jo eilinen...

Eileen aamulla mun kännykkä herätti kymmentä vaille seittemän. Poukkasin ylähä, tein poijille aamupalat ja menin kovalla tohinalla herättelemähä niitä. Isäntä huikkii hyysikästä, notta mitä mä ny meuhkaan. "No ku vanutaha vaan..."

Sain mä poijat ylähä, vaikka Epa-reppana valitti ku valo ottaa silimihi. Vihtori heräs aika kivuttomasti, otti pois siteen sormestansa. Ku mä viälä patistin poikia rupiamaha aamupalan syäntihi, nii O`Malley huuti uurestansa, notta mitä mä ny mesuan. Mä ajattelin, notta se moittii mun äänensävyä. Kellosta se ei kyselly mitää, viimeen mä tajusin, että poijathan olis saanu viälä tunnin nukkua.

Ku itte kömmiin aamupalalle, ennen töihin lähtyä, O`Malley muisti sanua, notta viime viikolla, ku se tuli junalla Helsingistä kotiapäin, koko matkan sen viäres istuu joku opiskelija, pärskii ja niiskutti. Parkanos sen puhelin oli soinu, ja soli sinne sanonu, notta ku hänellä torettihi sikalentsu, nii hän on ny tulos kotia... Jaha. Notta taitaa se isännän lentsukin sitte sikaa olla.

"Mee avensiksella, son tallis ja klasit sulana" O`Malley sanoo. Ja notta ilimanmuuta, tiätenkin tallin ovet on lukus. Minä koitin ettiä tuvan avaamiani, mutten löynny. "Lujin tuas leherestä, notta jos nelikymppisenä joutuu ettiä avaamiansa tai kännykkäänsä, son merkki keski-iäs alkavasta rementtiasta..." "No tua taas on merkki siitä, notta sulla on liikaa aikaa lukia lehtiä." mä pimahrin. "No jos mulla on liikaa aikaa lukia, sullon sitte aikaa ettiä niitä avaamias!" se sivalti takaasi ja istuu puansa päälle kaffipöytähä.

Löysin mä ne avaamet, otin Volovon avaamekkin, jotta jos ne tuvan avaamet on siälä. Pistin avaamen volovon ovehen, ja oven lukkuhu. Sitte mä aukaasin sen, ja otin ne tuvan avaamet penkiltä. Menin autotallille, pistin avaamen ovehen, joka kuulemma on tiätenkin lukus, ja laitoon senkin lukkuhu. Jahka mä pääsin sisälle tallihi, nii jo helapotti. Mutta ku tyämaan parkkihi pääsin, meinasin lähtiä turvavöiren kans autosta... Mua rangaastaha ny kyllä jostaki... Viälä ku en meinannu päästä pukukopista pihalle, olivat mennehet vaihtamaha piänemmät ovenpokat sinne.

Tyäpäivä meni suhteellisen mukavasti, ainakaa viälä en oo kuullu suurempia mokia tehneheni. Kotona kyllä sitte taas.

Epa rupes klottaamaha vessas. Sitte se tuli, notta hänen pitääs saara kaks eurua, ku hän on pessy lavuaarin. Mä menin pahoon aavistuksin kattomaha... No, olihan se lavuaari harjattu kynsiharjalla, mutta pöytä lainehtii ja lavuaarin reunalla saippuapulloo lilluu saippualätäkös. Mä koitin hyvällä sanua, notta viälä ku pyhkii rätillä lavuaarin ja pöyrän, nii sitte mä maksan yhren euron. Poika teki tyätä käskettyä (vaikka viälä mun piti käyrä salaa hantuukilla pyhkääsemäs pöytä kuivaksi) nii eikähä toinen poika rupia karehtimaha piänempänsä eurua! Siitähä tuli sitte haloo, ja lopuuksi Epa itki ku hänelle vaan ollaha vihaasia, vaikka hän itte keksii ruveta siivuamaha. "Eikä olla, tuahan oli tosi hyvä!!" mä yritin. Maksoonki lopuuksi sen kaks eurua, ku ei massis sattunu yhtä olla.

O`Malley ei ollu nähäny vessaa siinä kunnos, mihnä soli Epan ensimmääsen pesusession jälkihi. Se näki vaan lopputuloksen, sen jälkihi ku olin sitä hantuukia käytelly... "On se kumma, ku yhren pitää itkiä, ku on teheny hyvän tyän..."

Hohhoijaa.