Systeri näytti kerta saamaansa joululahajaa. Elekiäli kertoo, notta piti aika lailla retkenä mokomaa kapistusta. Se kyllä halaveeraa melekee kaikkia sähköösiä vempaamia, jos ei ny fööniä lasketa.

Ei sen pualehe, mun miälestä sen yks ostos ylittää köppääsyyresnänsä monta muuta: Tuupinrutistin! Ja se maksooki siitä silloo markka-aikana muistaakseni melekee satasen! Se teköö tuupiista sellaasta haitaria pruutates. Joojoo, tianaahan siinä, kun saa kaikki hiusfärituupit niistettyä tyynni, eikä sollu sähköönen... Mutta tuupinrutistin, anna mun kaikki kestää!

Ommeillä monta herätesostosta kaapiis, emmä sitä kiällä. Poijat on mankunhet, että pitääs tehrä jäätelyä sillä konehella, ku kerta sellaanen on joskus hankittu. Mutta kun sen putsoo on nii tyälästä. Mehulinko, siitä ny puhumatikkaa! Sillähä sais tervehellisiä mehuja vaikka nahkapiaksusta, mutta nii son vaan jemmattu yläkaapin takanurkkaha. Ku resin saat mehua lingottua, nii "nukkasihti" on tukus ja mäskisäiliö täynnä. Sitte saat ruveta harjaamaha sihtiä ja koittaa muutenki saara sen hykieeniseksi.

Ja kuinka niillä ny säästääs, molemmilla värkiillä, olletikki ku makoosvero iski tuahon mun ja O`Malleyn iltapaheesehenkin, jäätelöhö.

Tuas reiru puali tuntia sitte mä laitoon kattilhan vettä ja pistelin munaan päihin reikiä. Ei se vesi ollu eres kylymää, kärenlämpööstä laitoon verenkeittimestä. Munat vetehe ja kattila hellalle, meillon sellaanen keraaminen keittotaso. Kattilahan ei mulloo sopivaa kantta, jätin iliman.

Reirun vartin se otti, ennenkä tua hella sai veren kattilas kiahumaha! Mun veri kyllä kuahahteli jo palijo ennen... Palijokaha siinä meni sähkyäki! Mä haluan kaasuhellan, niinku jokahittellä vähäki ittiänsä huippukokkina pitävällä on. Sen luulis kerkiävän.

Vai olisko sittekki sellaanen systerin joululahaja paree... vaikka retkenä mäki oon aina sellaasia pitäny. Se keittääs vaa munat, ei sen tarttisi ensi lämmittää kattilaa, sitte vettä ja sitte vasta munia... Tepseli seinähä ja munat koppaha. Munankeitin, anna mun kaikki kestää!