Ens maanantaina mun pitää herätä varahin. Pitääs olla Seinäjoella jo seittemältä. Hammasharija ja kutsukirjes plakkaris.

Viime maanantakina mun maha tutaji ku hyytelö. Paitti notta se oli ihan kivikova. Sitä vissihi pelijätti tuleva muutto navan alta sen yläpualelle. Onneksi sillon muuttoapua, kuulemma kaks riuskaa tohtorismiästä tarvithan sen nostamiseksi entisen kikin paikalle. Siälä on sitä vastooksilla nuari nainen, Minna, son laittanu sille paikat kuntoho, nottei tartte ku pyärähätää ympäri ja lätsähtää paikoollensa. Vähä putkitöitä siälä pitää teherä, ja seurata, notta putket vetää, ei mee tukkuhu tai vuara.

Siinähä sitonkin pelekäämistä. Pysynkö mä unten mailla koko päivän kestävän leikkooksen aijan, heräänkö mä, menöökö se mahakikki kualiohon? Nivustaipeesta otethan pari suanta ja ne ommellahan kainalosta esille tongittuuhin, kuinkaha mahtaa toimia?

Onko mahanahka, joka on veretty ku pairan helema aluushousunliirinkihi ja ommeltu sinne kiinni, kipiä? Pysyykö se siälä kiinni, vai vastoon kaikkia ammattikoulus ompelulinijalla opittuja sääntöjä piskuaakin ompeluksistansa ja menöö rullalle kikkien ala? Ainaki nahkaa ny piisaa ihan laskuulle asti, notta tottapa ku ne laskut siitä oikee, nii tua peleko on turha. Napaaki ne siirtää uurelle paikalle samaha syssyhy, mun napa on kosketusallerkinen, kuinka se sen kestää?

Viikko sairaalas, ensimmääsen voorokauren aikana jää unet vähihi, ku ne käy tunnin väliin tökkimäs siirrännäästä notta onko se hengis. Dreeniä on kolome kappalesta, kaks ne ottaa pois loppuviikosta, mahadreenin kans pitääs tulla kotia. Yäk-yäk-yäk... Nukkua ei saisi ku selijällänsä, tarkasti ku kääntyy voi myähemmin nukkua ei-leikatun pualen kylyjellä. Sängystä ei saa nousta ku kukkoopoika, pitääs osata kiäriä. Tramppamasiinaa saa polokia vasta muutaman viikon päästä, autolla kyllä voi ajella.

Mä en oo viime viikon alakuhu mennes pelijänny muuta ku toipumisaikaa. Tulla kotia, johka miäsväki kantaa kaksin käsin töistä ja koulusta pöpöjä, niinku ny sikalentsua ja jänisruttua. Aivan ku tämä huusholli ny mun jäljiltä olis kovanki hykieeninen. Muutanko mä asuntoautoho loppusyksyksi?

Oma pelekonsa on sekin, notta ... oonko mä jotenkin kuinka sen ny sanoos ... turhamainen? Mitä varte mä lähren kauneuren tähren kärsimhän tiäs mistä? Anoppiki meinas, notta mitäs mä kikillä, mullon miäs katteltuna ja kersat tehtynä. Son aivan oikias. Ja toisahalta...  Mä tein bittitaivahas testin, jonka mukaha mä kualen 84-vuatiahana. Mullolis viälä yli pualet elämästäni jälijellä. Jos en mä tätä silikooniklönttiä kanna lopun elämääni kikkiliivin taskus, moon ku Picasson maalauksesta karaannu. Pairankaulus vetää vinoho. Silikoonin alta hikuaa, liivintasku palaa rikki. Arpikuros kinnaa siliällä rinnalla ja pönnää kainalosta.

Mun pitää raksahuttaa minäkuvaani taas uutehe uskoho. Miltä tämä akka näyttää? Miltä siitä tuntuu olla justihi se? Otatin ennen syäpäleikkausta ittestäni O`Malleyllä kuvan, kaharella kikillä. Mä itkin siinä toisen menettämistä. En oo sitä kuvaa tahtonu nähräkseni. Ny se saa viälä ottaa musta kuvan yhyrellä kikillä. Tohorinkahan mä kattua sitä enää ensviikon jäläkihi?

Olin eileen vyähyketerapeutilla. Se kehuu mua, ku moon ruvennu pelekäämähä oikiastikkin. Onhan se ny palijo normaalimpaa pelijätä ku olla pelekäämäti.