Au. Auauau...

No ei se ny tällä kertaa nii kipiää ottanu ku silloon ekakerralla. Nimittään itte toimenpires. Oliskaha sollu siinä, ku ny mä sain maata kylijelläni eikä kikkiä puristettu mankelin välihi. Ny piikinpaikkaa sihrattihi ultran avulla. Kualettaminen vähä kirpaasi. Yhtää mä en havaannu, koska se rönkkenilääkäri mua puukotti. Sitte ku sotti niitä koespaloja mun kikkini sisältä, se kyllä kans tuntuu, ja kuuluu; niinku naittajalla oltaas kronksahuteltu menemähä.

Johnaki vaihees mä menin laskuus sekaasi, toiset kronksahrokset tuntuu enee ku toiset ja aina pelekäs seuraavaa. Lääkäri tyhyjäs aina välillä piikin sisällön vanahahan filimirullapurkkihi. Sai se sen varttia vaille täytöhön, vai oliskaha siälä ollu alakaapäältä jotaki liäntä, johka ne 10 koespala pistettihi likuamaha.

Aivan mä tutajin ku viimeen sain nousta ylähä, oli pitäny nii jännittää. Kovasti oli lääkäri sitä miältä, notta oli se kumma ku magneetis saatihi, varjoainehen avulla, jotaki näkymähä. Notta hän kattoo oikee kolomannenki kerran kaikki erelliset rönkkeni- ja ultrakuvat läpi, mutta ei hän kyllä niis mitää nähäny, vaikka ny tiäsi, mistä kohtaa pitääs kattua. Meinas, notta on tämä nii epätyypillinen juttu, notta hän seuraa tämän loppuhu asti.

Suasitteli se mua tulemaha loppukesästä koeskaniiniksi magneettikonesohojattuhu koespalanottoho. Sellaanen lisälaites on kuulemma tulos. Ei sitä oo viälä ihimisillä testattukaa. "Jaa milläs, sioollako?" mä kysyyn. "Ei ku omenoolla..." Kovasti oli rohkaasevaa...

Mä lähärin tutajamaha kohti parkkipaikkaa. Tällä kertaa olin muistanu parkkikiakonkin. Piti jouruttaa askelehia, ku puurutesaine lakkas vaikuttamasta. Onneksi mulloli autolla kasisatanen purana ja limukkaa. Hetken viälä huilasin ennenkä lährin peruuttelemaha.

Olin mä saanu taas kärsiä, aivan mä sääliin ittiäni. Pitihän mun ny tuttua ihimistä lohoruttaa; milläs sitä nainen muulla lohoruttautuu ku shoppaalemalla! Ajoon parihinkin kauppaha. Piti koittaa hillitä ittiänsä, nottei ny aivan palijastu himoshoppaajaksi... Tuli peräloosteri silti pualillensa, siälä oli kahta sorttia auringos viihtyvää kuunliljaa, punalatva (olis saanu ostaa enee ku yhyren, tua yks varmaha näjy mihnään!), lopeliaa campanulan seuraksi ruukkuuhin, peittokurjenpolovia, karpalua ja karhunvattu.

Ei mun olsi saanu tänäpäivänä enää mitää nostella. No enhän mä, mä vaan lapioon rapaa ja kärräsin sitä kottikärryyllä, käännin turvesta nurin tuala lutakos, notta sain ostokseni maahan...

O`Malley on viälä kylyvööllä, eikhän se siältä ennen aamua tuu, mä tairan ottaa viälä yhyren puranan ja mennä maate.