Son pian taas se aika, ku rupiaa haisoho rahalta. Tai ennenvanhaa siitä sanottihi nii, nykyään se haisoo rehevöötymiseltä ja kasvihuanekaasuulta, ilimastonmuutokselta. Mulla on kyllä sellaanen miälikuva, notta se haisoo siltä muavaaluvahalta, mitä meillä oli kersana. Sonta... Nii äläkää ny käsittäkö väärin, ei me ny sontaa muavaaltu, vaikka ei sitä rahaa ny ollukaa ku sontaa! Mun miälestä vaan sonnan haju pihalla on ku se muavaaluvahan haju!

Muutama vuasi sitte ajelimma Tiistenjoen läpi, oli loppukesä ja oikee hautuva ilima. Molemmin pualin tiätä kypsät vilijapellot. Einarin noukkahan otti se haju: "Kuinka joku on saattanu rakentaa asuunrakennuksia tällääsen löyhkän keskelle!?" Jaa-a, son varmaha rakentajaan noukkaha  haissu ihan hyvälle, ruaalle ja toimehentulolle, rahalle.

Mä joskus lukion jäläkihi olin jonku aikaa Ori flamen myyjänä. Sai itte halavemmalla meikkiä ja reuroranttia summuuta. Siältä tuli jos jonkunlaasta tuaksunäytestä, piäniä pikkurillin viimmeesen nivelen kokoosia putelia. Ja sitte tuli tilaaltua vähä suurempiaki. Tilasin ittelle ja O`Malleylle myskinhajuusia hajuvesiä. O`Malley jotenkin kärsii niistä... kärsä vuati. Mutta appajee ku menin jollakin laivareisulla ostamaha sille tuliaaseksi oikee tyyristä reuroranttia, Huuko Possin stikkidödön! Soli viimeenen niitti sen noukkahan!

Sen jäläkihi meillä on saanu haisevat dödöt jäärä hyllyhy,  joko kaupan hyllyhy tai oman hyllyn perimmääsehe nurkkaha. Ei saa haista pyykkipuluveri eikä huuhteluaines. Tuaksukynttilät haisoo vaikka nolis sammuksiskin, niitäkää ei passaa ainakaa polttamaha mennä. Surkiinta täs on se, notta se hajuyliherkkyys on tarttunu muhunkin. Vai voiko se tarttua? Kummiskin mun noukkani rupiaa vuatamaha taikka tuloo muutoon häjy olo, jos jokin kovan haisoo hyvälle - tai häjylle.

Ei meillä ny sentäs mitää vakavaa oo - viälä - hajuusta aiheutunu, ei olla saatu mitää astmakohtausta tai muuta sellaasta, sairaalahoitua tarvittevaa. Kuhan ny välttää ylimäärääsiä hajuja. Vaikka ei se aina oo ihan maharollista...

Orotin jompaa kumpaa poikaa, olin viälä töis etten äitiyslomalla, puriin kuarmaa siälä hyllyjen välis. Toisesta päästä käytävää näin, notta ny siältä tuloo se yks jua...pul...no, onnettomien olosuhteeren uhuri, jonka mä tiäsin haisevan pesemättömille verhoolle. Verin henkiä, jotta piisaas ku se menöö ohitte. Mutta sillä kertaa se löyhkä oli kestämätöön! Kun se miäs kerkes sivuutte, mä juaksin oksennus kurkus takahuanehesehe. Raskauttava osasyy mun refleksille tais olla mun raskaustila...

Eikö sitä voi pestä verhojansa, eres joskus? Ohan niitä muitakin "onnettomien olosuhteeren uhuria", oikee tehtaalijoota, joilla on tippumas korpikuusen kyyneleet alvarihinsa, eikä ne kaikki kulije verhoos, jokka seisoos ittellänsä p-a-jäykkänä! Kuinkaha mun käyrääs, jos mä joskus sujahuttaasin lahajapaketin niiren postilooraha... (jos tiätääsin, mihnä ne asuu) paketin, johona olis suihkusaippuaa ja pyykkipuluveria.

Ohan sitte näitä muitaki kevääsiä hajuja, joista yks jo haisoo meirän kuistilla. Tytti kun ruukaa torkkua kuistin lavittalla, ja sillä taitaa käyrä miäsviarahia siälä. Mä luulen, nottei meillä tuvas haise kissinpissi, mutta mistä sitä ikään tiätää. Ei varmaha tiärä muukkaan kylän "kissatärit ja -serät". Sitä ku aistit hianosti sanottuna araptootuu. Niiku tuahon Dooriksenkin hyysikkälootaha. Paitti siihen ne aistit ei turtunu, ku Dooris rupes alvarihinsa sontimaha hyysikkänsä katolle! Mä pesin sen hyysikän (son sellaanen kopillinen kissivessa) yltäpäältä, laitoon puhtahat pehut sinne, notta on arvon leidillä mihkä päästää...selekäni käännän, nii se kerkiää sontia kourallisen papanoota sinne katolle! Viimeen tuumasin, notta ny loppuu häveliääsyys, saa rouva äksäntää iliman kattua!

Siinon vaa se ongelma, notta ny sitä puunpehua on palijo leviämmälti, ku Dooris "sisustaa" hyysikkäänsä. Ja haju tuloo samantiän.

Mun taitaa ny olla paras vähä tuulettaa. Tein ittelleni lasagnea iliman lasagnea (kesäkurpitsaa, herkkusieniä ja purjoa lasagnekastikkees ja juustoraastetta päälle, uunihin saamahan färiä - avot!) ja Epa tuloo pian koulusta. Se ei siärä italialaasten ruakaan hajua. Johtuusko siitä, notta sillä oli kerta jonkunlaanen mahatauti päällä, kun menimmä hakoho muulle perheelle pitsat pitseeriasta.

Meillon kullakin noukkavaivamma, ottaa ny siitä sitte selevää, mikä kenenki noukkaha haisoo.